Peanuts,,, Mitä on hyvä lastensuojelu?

PeanutsSosiaali ja terveysministeriön sivuilta on linkki Otakantaa.fi >Hankkeet> lastensuojelun laatusuositus keskusteluun. Tässä keskustelussa nimimerkki ’Peanuts’ on kirjoittanut todella oivaa ’Peanuts’ – (Tenavat)-tekstiä. En voinut vastustaa kiusausta kopioida ’Peanutsin’ tekstiä blogiini, sillä hän pukee sanoiksi tunnevaltaiset vuodatukseni,,joita sivuillani on liikaa..,,

Kaikki alla oleva on Penautsin tekstiä.

Mitä on hyvä lastensuojelu?

Lastentensuojeluun aitoja tukitoimia

Peanuts 1.9.2013 15:41

Lastensuojelun asiakkaiden tulisi saada asiakaslähtöistä ja oikeinkohdennettua tukea jo peruspalveluissa- lastensuojelun avohuollon tuen oltava aitoa tukea- ei huostaanottoon tähtäävää kontrollia

Lastensuojelun kriisiä ja alati kasvavia huostalukuja ruokkii kontrolli ennen tukea- ideologia eli avohuollon tukien puute ja sijoitusten käyttö ensisijaisena ja ainoana perheille tarjottavana ”tukena”.

”Avohuollon tuen laatua kuvaa hyvin eräs kokenut lastensuojelun virkamies, joka lastensuojeluseminaarissa totesi, ettei hän ole koskaan ymmärtänyt, mitä avohuollon tukitoimet tarkoittavat.”
http://www.knuutilaki.net/node/42

Talentian ja Lastensuojelun keskusliiton tekemän selvityksen mukaan lähes puolet sosiaalityöntekijöistä ilmoitti, että ennaltaehkäisevään lastensuojeluun ei ole lainkaan aikaa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden aika kuluu lastensuojeluilmoitusten perkaamiseen ja negatiivisen näytön etsimiseen perheistä huostaanoton aikaansaamiseksi tai jo tehtyjen hätiköityjen sijoitusten oikeuttamiseksi.

Lastensuojelulaki kuitenkin velvoittaa antamaan asiakkaille avohuollon tukitoimia ennen huostaanottoon ryhtymistä. Sosiaalityöntekijät kiertävät lakia siten, että lastensuojelun avohuollon tueksi merkitään muiden hallinnonalojen palvelut; päivähoito, erityisopetus tai asiakkaan itse käyttämät normaalipalvelut esim. työvoimatoimiston palvelut. Hallintotuomioistuimilta avohuollon tukitoimien arvioiminen jää yleensä tekemättä, vaikka huostaanoton yksi ja tärkein edellytys on niiden käyttäminen ennen huostaanottoon ryhtymistä. Tuomioistuimille riittää, että viranomainen on tehnyt jonkinlaisen luettelon avohuollon toimista. Käytännössä tilanne on kestämätön suojelua tarvitsevan lapsen ja perheen kannalta.

Tiedossa on , että vain sellainen tuki, joka on asiakaslähtöistä, oikeinkohdennettua ja asiakasta voimaannuttavaa, auttaa. Silti valitettavan yleistä edelleenkin on , että sosiaalityöntekijä määrittelee asiakkaiden tuen tarpeet ja muodot asiakkaita kuulematta ja listaa huostahakemuksensa kumileimasimen varmuudella siunaavalle hallinto- oikeudelle tukitoimiksi toimenpiteitä, joita asiakkaat eivät ole tienneet, pyytäneet, halunneet tai kokeneet tueksi tai jotka ovat tosiasiallisesti huonontaneet perheen tilannetta entisestään esim. epätieteelliset , salaisesti suoritetut ”arvioinnit”. Vallalla on myös kallis ja tuhoisa harhakäsitys, että peruspalveluiden puutteen takia lastensuojeluun ajautuneesta/pakotetusta perheestä on pakko löytää lastensuojelullisen tuen tarve.

Avohuollon tukitoimien pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen mutta käytännössä näin ei ole vaan esim. kiireellistä sijoitusta tai huostaanotolla uhkaamista käytetään yleisesti keinona pakottaa perheet julkisrahoitteeseen laitosvankeuteen ( esim. ”vanhemmuudenarvioinnit”, ”perhekuntoutus”), jonka ainoaksi sisällöksi jäävät kalliit, ennakkoasenteiset ja epätieteelliset epäpätevän henkilökunnan suorittamat huostahakuiset ”arvioinnit”. Tämä käytäntö olisi helposti todettavissa esim. kysymällä laitoksissa olevilta perheiltä oliko arviointijakso vapaaehtoinen vai pakotettu ja mitä pakotteita esitettiin. Valitettavasti useimmat epäeettisiä ja -tieteellisiä arviointeja huippuhintaan tekevät laitokset kieltävät toimiensa tutkimisen niin asiakasvalinnan, hinnan, vaikuttavuuden kuin tulostenkin osalta.

Usein avohuollon tukimuodoksi nimetään perhetyö. Se on kaikesta konkreettisesta kodinhoidollisesta ja muusta käyttökelpoisesta avusta riisuttu lastensuojelun valvonnan muoto, jossa perhetyöntekijöiksi kutsutut viranomaiset tulevat pareittain koteihin kirjaamaan usein asenteellisia havaintojaan, joita ei näytetä asiakkaille ja joita käytetään todisteina huostaanotto- oikeudenkäynneissä. Perheet eivät miellä perhetyötä tuen vaan valvonnan ja tarkoitushakuisen leimaamisen muodoksi. Useat perhetyötä vastaanottaneet varoittavat toisia perheitä siitä. Oikeusoppineiden mukaan perhetyötä voi pitää perheiden oikeusturvariskinä.

Lastensuojelu ei siis useinkaan tarjoa asiakkailleen, sen paremmin vanhemmille kuin lapsillekaan mitään tukea, ainoastaan ( hatarin perustein tehtyjä) hallinnollisia vapaudenriistoja ( huostaanotot) ja niihin tähtääviä seulonnan ja kontrollin muotoja ( perhetyö).

Avohuollon tuen tarjoaminen ja koko lastensuojeulutyö tulisi saattaa kokonaan uudelleen arvioitavaksi. Viranomainen määrittelee tällä hetkellä avun tarpeen eikä missään vaiheessa vaivaudu selvittämään avun tarvitsijan tilannetta. Tämä johtaa kummalliseen vallankäytön tilanteeseen, jossa asiakasta uhkaillaan ja valvotaan sen sijaan, että häntä autettaisiin. Lastensuojelun työntekijän arki menee kymmenien, ellei satojen sivujen mittaisten huostaanottoselvitysten tekemiseen ja näytön hankkimiseen vanhempia vastaan.”
http://www.knuutilaki.net/node/23

Tässä esimerkki lastensuojelun tukitoimista: ensin hätiköity kiireellinen sijoitus, sijoituksen aikana laittomat tapaamisrajoitukset ja sijoituksen automaattinen jatkoyritys, äkkinäinen vapautus ja LOPUKSI lastensuojelun ”tukitoimi”, joka oli.. lippu uimahalliin!
Ilmeisesti lastensuojelussa ajateltiin ,että reipas uinti riittää huuhtomaan pois äidin ja lapsen koko elämän törkeimmän oikeusturvaloukkauksen.
http://kaisaruokamo.blogspot.fi/2009/02/hapea-ja-tabu-ovat-vallan-tyovalineita.html

Lastensuojeluun tutkimustietoa ja tutkimuspakko

Peanuts 11.9.2013 9:20

LASTENSUOJELUUN TUTKIMUSTIETOA JA TUTKIMUSPAKKO

Hyvä lastensuojelu perustuu tieteelliseen tutkimustietoon, asiakaspalautteeseen , rehelliseen itsereflektioon ja toimenpiteiden ja käytäntöjen puolueettomaan ja kriittiseen arviointiin ja seurantaan.

– Lastensuojelupolitiikan ja lainsäädännön on perustuttava puolueettomalle tutkimustiedolle, ei sijaishuoltobisneksen oletuksille ja omanedunvalvonnalle.
Kukaan Suomessa ei tällä hetkellä tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin , missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet .

-Puolueettomasta ja monitieteellisestä lastensuojelututkimuksesta on tehtävä lakisääteinen pakko ja kaikkien lastensuojeluprojektien rahoituksen ehto. Myös lastensuojelun tähänastiset vaikutukset ja sijaishuollon laatu on tutkittava puolueettomasti.
”Asiantuntijat ovat havainneet, että suomalaisen lastensuojelun suunnittelua vaivaa tieteellisen tutkimustiedon puute; sen sijaan toimenpiteet perustuvat uskomuksille, ennakkoluuloille, teorioille, mutta ei tosiseikoille. Tällä tavoin maahamme on pääsyt pesiytymään lastensuojelun ylivertaisuutta korostava saippuakupla, harhakuvitelma.Ilmiantoon ja valvontaan perustuva pakkoauttaminen on johtanut siihen, että yhä useampi apua tarvitseva ajautuu ammattitaidottomien lastensuojelijoiden käsiin ja alkaa voida yhä huonommin. Se on johtanut myös siihen, että yhä useammalle lastensuojeluun päätyvälle perheelle luodaan lastensuojelun toimesta sellaisia ongelmia, joita sillä ei ole aikaisemmin ollut. Se on johtanut myös siihen, että apua tarvitseva ei uskalla hakea apua.”
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/49-parhaat-asiantuntijat

”Lastensuojelulakia (417/2007) uudistettaessa ja siihen muutoksia tehtäessä ei selvitetty lain vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin. Lastensuojelulakia uudistettaessa tiedossa olleisiin vakaviin oikeusturvaongelmiin ei paneuduttu.
Vakavin oikeusturvaongelma tuntuu edelleenkin olevan se, että lastensuojelun työtapoihin on pesiytynyt mielivallan kulttuuri ja ylimielisyys lakien noudattamista kohtaan..Varhaiselle puuttumiselle perustuva laki ja sen käytännön sovellutukset huoliluokitteluineen ovat johtaneet voimakkaaseen lasten eriarvoistumiseen, vaikka perustuslain ja ihmisoikeussopimusten mukaan kansalaiset ovat yhdenvertaisia.
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/48-oikeat-laakkeet

-Lastensuojelun palvelujen ja varhaisen puuttumisen ideologian vaikutuksia ja seurauksia tulee tutkia ja valvoa ja palvelukäyttäjät on otettava mukaan tutkimiseen ja suunnitteluun. Järjestelmällistä asiakaspalautteen keruuta, jonka tulisi olla kaiken toiminnan kivijalka ei tule korvata kosmeettisilla lumeosallistamisella esim. asiakasraadeilla tai satunnaisilla kyselyillä.

”Uusi lastensuojelulaki perustuu varhaiselle puuttumiselle. Koko 2000-luvun käytössä ollut puuttuminen vieroksuu kaikkea erilaisuutta, hakee huolen aiheita ja sivuuttaa vanhemmat. Stakes ( nykyinen THL) on mm. v. 2001-2002 huolikartoittanut n. 30 000 lasta vanhemmilta lupaa kysymättä. Puuttumisen kohteeksi joutuu helposti yksinhuoltaja, vammainen, maahanmuuttaja, köyhä, oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi, avunpyytäjä. Puuttumisen tekniikkaan kuuluu psykiatrisen diagnoosin teko. Kun puuttumisen menetelmät ovat epätieteellisiä, ns. väärien positiivisten löydösten vaara on suuri. http://www.knuutilaki.net/node/31

”Palvelujen on seurattava, minkälaisia vaikutuksia niiden toiminnalla on. Ne voivat kehittyä vain jos ne tietävät asiakkaiden (lasten ja nuorten) palautteen perusteella, miten niiden toiminta edistää (vai edistääkö se) lasten turvallisuutta ja hyvinvointia. Erityisen tärkeää on tarkkailla mahdollisia negatiivisia seurauksia. –(Munroe Report 2011) ”

Lastensuojelusta puuttuu tutkimustieto

Peanuts 11.9.2013 11:41

Lastensuojelutyötä ja järjestelmämuutoksia tehdään ilman tutkimustietoa ja ymmärrystä rakenteista tai historiasta. Puuttuva tutkimustieto ja seuranta lastensuojelun toimista ”Tutkimustiedon puute tuotti ongelmia käytännön asiakastyössä, järjestöjen kehittämis- ja vaikuttamistyössä ja lastensuojelukoulutusten järjestämisessä. Käytännön asiakastyössä tiedon puutteen katsottiin johtavan hätiköityihin toimenpiteisiin niin yksilö- kuin rakennetasolla. Esimerkiksi suuria palvelujärjestelmän muutoksia tehdään ilman riittävää tutkimustietoa. Yksittäisistä asioista on käsittämätöntä, että yksinhuoltajien tilannetta ei ole- massa olevan tiedon varassa korjata, mutta ei myöskään tutkita, mistä kaikesta ilmiössä on kyse. Kysymyksessä on tunnistettu ja tunnustettu ongelma, jolle ei kuitenkaan tehdä mitään. (H22. POSKE Pohjois-Pohjanmaa 1.2.2011) Lapsi psykiatrian ja lastensuojelun kiistakapulana Lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistä työkenttää ei pidetty vain yhteispelinä, vaan jopa kiistakenttänä. Lastenpsykiatriset oireet ovat usein lähtöisin sosiaalisista ongelmista ja hyvinvoinnin puutteista. Lastensuojelusta kuitenkin herkästi lähetetään lapsia lastenpsykiatriaan, vaikka lapsia voisi auttaa myös sosiaalihuollon palveluin. Myös lastenpsykiatrian ja lastensuojelun rajapinnat edellyttävät tutkimusta: käytännössä lastensuojeluun tullaan usein psyykkisten ongelmien vuoksi, mutta onko lastensuojelu – etenkin huostaanotto – tarkoituksenmukainen tapa auttaa näitä lapsia? (H6. KASTE Kehrä24.8.2010) Estetäänkö asiakkaita osallilstumasta tutkimuksiin? Laadullisesti on taas hyvin vaikeaa päästä asiakkaiden oman tiedon äärelle. Osalle sosiaalityöntekijöistä kynnys asiakkaiden kutsumiseksi tutkimukseen oli huomattavan korkea. (H5 Tampereen yliopisto 17.6.2010) Omakohtainen kokemukseni sosiaalityön väitöskirjantekoajalta oli, ettei yhdestäkään Helsingin sosiaalitoimistosta löytynyt halukasta avainhenkilöä väitöskirjani tueksi, kun tavoitteenani oli haastatella rikoskäyttäytymisen vuoksi lastensuojelun asiakkaana olevia alle 15-vuotiaita nuoria. Fokusryhmähaastatteluissa sosiaalityöntekijöiden haluttomuus kutsua asiakkaita tutkimukseen herätti kysymyksen jopa siitä, estetäänkö heidän osallistumisensa tutkimukseen hallinnon puolelta. Puuttuvat innovaatiot ja pakkopalvelut ”Toisinaan olisi hyvä miettiä, voidaanko lastensuojelun asiakasprosessiin kuluvalla rahalla tehdä muutakin kuin totuttuja toimenpiteitä – perhetyötä, sosiaalityöntekijän tapaamisia, psykiatrisia palveluita, sijaishuoltoa ja niin edelleen. Tämä prosessi maksaa miljoona euroa. Ei tulla ajatelleeksi, tahtovatko perheet edes välttämättä palveluita, joita välittömästi lastensuojeluilmoituksen jälkeen ryhdytään pohtimaan. (…)” Kadonnut yhteiskuntatieteellinen, sosiaalinen ja historiallinen ulottuvuus- rakenneongelmien individualisaatio ”Lastensuojelun sosiaalityössä herää kysymys siitä, onko ymmärrys yleisestä ja yhteiskunnallisesta katoamassa. (…) Tämä ymmärrys on kadonnut niin päättäjiltä kuin työntekijöiltä ja ongelmat siirtyvät yksilöiden ongelmiksi. Sosiaalinen häviää yhteiskunnallisena ulottuvuutena. Yltiörelativistisuus, konstruktionistisuus ja reflektiivisyys ovat käsitteitä, jotka hallitsevat opiskelijoiden kirjallisuutta tällä hetkellä. Samalla katoaa kyky kontekstoida tapahtumia menneisyyteen: ihmisiltä katoaa historia, eikä nykypäivän ilmiöiden kehitysjuonteita enää ymmärretä. ” (H22. POSKE Pohjois-Pohjanmaa 1.2.2011) Lastensuojelun tuntematon kustannusvaikuttavuus Lastensuojelun kustannusvaikuttavuutta tulee uskaltaa tutkia. (…) Puheet lastensuojelun kansallisesta hätätilasta jäävät kuulematta. Samalla taloudelli- nen panostus lastensuojeluun on huomattavaa ja tulisi tarkastella, onko siellä mahdollisesti kohteita, joissa rahaa menee hukkaan. Menevätkö resurssit oikeisiin kohteisiin? (H20. SONet Botnia & Pohjanmaa 25.1.2011) Lasten ja perheiden ääntä ei kuulu tai ei kuunnella Kokemustiedon puute koettiin keskeiseksi lastensuojelututkimuksen katvealueeksi. Lapsen kannalta olisi tähdellistä tarkastella, kuinka katkelmallista lapsen asiakkuuden polku on. (H22. POSKE Pohjois-Pohjanmaa 1.2.2011) Kokemuspohjaista tietoa tarvitaan. Meillä ei ole kovinkaan paljoa tutkimuksia, joissa lasten oma ääni kuuluisi, eli joissa olisi suoraan haastateltu lapsia tai mietitty vaikkapa lastensuojelun laatukriteerejä lasten näkökulmasta. (H15. Lapsiasiavaltuutetun toimisto 7.12.2010) http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/lastensuojeluntieto.pdf http://keskustelu.suomi24.fi/node/9418649

Lastensuojelukoulutus irti sijaishuoltobisneksestä

Peanuts 11.9.2013 9:56

Lastensuojelun koulutus ja tietopohja tulisi olla puolueettoman ja pätevän tahon tuottamaa ja perustua tieteelliselle tutkimustiedolle.
Sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien koulutus pitäisi kiireellisesti irroittaa lastensuojelubisneksestä ja sen tietopohja uudistaa perusteellisesti.

Sosiaalityöntekijät ja sosionomit saavat usein koulutuksensa, kurssituksensa, opetusmateriaalinsa, opinnäytetyörahoituksensa , harjoittelupaikkansa ja virkansa yksityisiltä tutkimattomilta ja valvomattomilta lapsibisnesyrittäjiltä ja -järjestöiltä, joiden välitön taloudellinen intressi on lastensuojeluasiakkuuksien, huostaanottojen ja laitoshoidon lisääminen.

Sosiaalityöntekijöille ja sosionomeille annettu opetus tähtää usein näiden tavoitteiden toteutumiseen eli opiskelijoita kannustetaan lastensuojelubisneksen asiakashankintaan, tuottamaan huostaanotot ja ala-arvoisen ”puuttumisen” oikeuttavaa huolipuhetta ja tarkkailemaan ja luokittelemaan asiakkaita auttamisen sijaan.

Koulutuksen ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan ainoastaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita , diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.

Sosiaalityöntekijä- ja sosionomikoulutuksen asenneongelmat, tiedolliset heikkoudet ja sidonnaisuudet säteilevät lastensuojelun lisäksi päivähoitoon, psykiatriseen kuntoutukseen ja sairaanhoitoon ( intensiivihoidon yksiköissä pätevät psykiatriset sairaanhoitajat on korvattu sosionomeilla) ensi- ja turvakoteihin, perhetuki/kriisi/vastaanottokeskuksiin, lasten- ja perhekoteihin , perhetyöhön ja kaikkialle, missä sosiaalityöntekijät ja sosionomit työskentelevät.

Ne näkyvät lisääntyvinä asenneongelmina, ala-arvoisena hoitona ja palveluna, oikeusturvarikkomuksina ja muina laittomuuksina ja häiriöinä, joista voi lukea esim. täältä:

”Selkeistä ja palvelua korostavista lainsäännöksistä huolimatta lastensuojelun asiakas kohtaa valitettavan usein ammattilaisbyrokraatteja, jotka pyrkivät lokeroimaan asiakkaansa ennalta määritellyksi vakiotyypeiksi ja siten toimivat yhdenvertaisuuden ja syrjinnän kiellon säännöksiä vastaan.
Kaavamaistaminen ja tyypittely johtaa siihen, että asiakasta ei aidosti kuulla eikä kuunnella, vaan ammattilaisbyrokraatti muotoilee asiakkaan tarpeet ja auttamisen keinot ennakkoluulojensa, ennakkoasenteidensa ja kuvitelmiensa perusteella. Todellisuus vääristyy.
Pahimmillaan ammattilaisbyrokraatti luo perheelle ongelmia, joita sillä ei todellisuudessa edes ole.”
”Viimeisen kymmenen vuoden ajan maamme kuntiin on ajettu varhaisen puuttumisen huoli puheeksi -koulutusta. 1.1.2008 voimaan astunut lastensuojelulaki pohjaa tälle ajatukselle. Puuttuminen kyseenalaistaa vanhempien kasvatuskyvyn ja perustelee näin kasvatusvallan siirtoa viranomaiselle. Sen tarkoituksena kerrotaan olevan ongelmien varhainen havaitseminen ja avun antaminen, mutta käytäntö on osoittanut, että huolen työtavat keskittyvät yksinomaan tyypittelemään ja leimaamaan lapsia. Lapsesta on tullut tarkkailun kohde päivähoidossa, terveydenhoidossa ja koulussa. Huoli-työntekijät seulovat lapsia huoliluokkiin subjektiivisten havaintojensa perusteella, mututuntumalla. Kunnissamme tehdään huolikartoituksia ja Stakes on v. 2001-2002 huolikartoittanut  n. 30 000 lasta.
Huoliluokittelun kehitelleet tutkijatkin ovat ilmaisseet hätähuutonsa lasten leimaamista vastaan. Suunnitelmat ovat ristiriidassa uusimpien tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan huostaanotetut lapset ovat syrjäytyneitä. Teini-iässä laitoshoitoon sijoitetuista pojista oli 23-24 -vuotiaana neljäsosa oli joko työttömänä tai eläkkeellä.
Varhainen puuttuminen on epäonnistunut, lapset eivät ole saaneet sellaista tukea elämälleen, joka olisi mahdollistanut oman paikan löytämisen yhteiskunnassa. Lapsiperheitä tukevia peruspalveluja on ajettu alas, ja lastensuojelun ns avohuollon tukitoimia ei ole olemassa. Valvonnan keinoja kehitetään, mutta auttamisen keinoja ei. Huolen oikeaksi todisteluun on kehitelty kirjava joukko erilaisia keinoja, joilla maailman terveimmistä suomalaisvauvoista saadaan puristetuksi sairaita koululaisia.
Lapsesta etsitään jo pienestä pitäen kiintymyksen ja vuorovaikutuksen häiriöitä, psykiatrista diagnoosia, häntä juoksutetaan perheneuvolassa, lastenpsykiatrilla, häneen kohdistetaan kiinnipitoa, eristämistä, uhkailua, alistamista ja pakkoa. Moniammatilliset tiimit kokoontuvat hänen asioissaan. Ei ole osoitettu, että näistä keinoista olisi mitään hyötyä lapselle, päin vastoin usein vain haittaa. Sen sijaan pieni ja rauhallinen päivähoitoryhmä ja koululuokka, hyvät harrastukset ja ennen kaikkea kannustava ja myönteinen, vanhempien kanssa yhteistyössä toimiva opettaja ovat monen lapsen pelastus.
Maamme päättäjät elävät harhassa, että apu lapselle löytyisi lastensuojelun työntekijän käsistä. Lastensuojelun apu on lapsen ottaminen pois kodistaan. Tämän harhakuvitelman myötä tässä ihmiskokeessa liian monen lapsen elämä on mennyt pilalle, ja hän on joutunut sijaishuollossa oloihin, joista hänet pitäisi huostaanottaa. Ei suinkaan ole kyse siitä, että lapsi saa apua liian myöhään tai aikaisin. Kyse on siitä, ettei ylipäänsä auttamisen taitoa ole olemassa.
”Lastensuojelutyössä puhutaan hiljaisesta tiedosta, joka on vain ammattilaisbyrokraattien käsissä. Ammattilaisbyrokraatit pitävät siis lastensuojeluperhettä sairaana ja omivat itselleen oikeuden määritellä sairauden laadun. Tällä logiikalla sairaan perheen lapsikin on sairas.
Lastensuojelutyön ajatusmallit ovat varhaisen puuttumisen huolikoulutusten kautta siirtyneet muuallekin kuin lastensuojelutyöhön.”
Huolirekisteri tuottaa ja muodostaa ns. vääriä positiivisia löydöksiä, jotka ovat vakava oikeusturvaongelma lapselle ja perheelle. Sen ainoaksi anniksi jää yhä uusien lasten huostaanotto ja lastenkotien liiketoiminnan kasvutavoitteiden lisääminen.http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/18-silmukka-kiristyy

http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/13-hartiavoimin
http://www.knuutilaki.net/node/11
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/18-silmukka-kiristyy
http://www.knuutilaki.net/node/19

Sijaishuoltoon saatava valvonta

Peanuts 11.9.2013 11:37

SIJAISHUOLTOON VALVONTA

-Lasten, joita pahoinpidellään sijaishuoltopaikassa tulisi päästä välittömästi toiseen turvalliseen paikkaan

-Sijaishuoltoon on järjestettävä toimiva valvonta. Tarkastukset on tehtävä ennalta ilmoittamatta ja sijoitetut lapset haastateltava kahdenkesken ilman laitoksen henkilökunnan läsnäoloa. Tarkastusten tuloksien tulee olla julkisia. Sijoitetuille lapsille on taattava oma työntekijä, joka mieltää itsensä lapsen oikeuksien ajajaksi ja osaa puolustaa lapsen oikeuksia myös sijaishuollon ja lastensuojelun väärinkäytöksiä vastaan.
http://yle.fi/uutiset/laman_lapset_jaivat_ilman_apua/6508074
http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2012/06/16/lapsibisnesta-ei-valvo-kukaan/201231577/137
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/54421-perheiden-ongelmista-tuli-miljoonabisnes-ministeri-pohtii-kieltoa

– Sijoitetuille lapsille ja heidän vanhemmilleen on selvitettävä heidän lakisääteiset oikeutensa ja valvontaviranomaisen on suhtauduttava vakavasti sijoitettujen oikeuksien loukkauksiin.

– Tapaamisrajoituksia ei saisi antaa aiheetta ilman perusteluja tai kostoksi asiakkaiden kritiikistä.

– Lastensuojelun työntekijän tulee kirjata lapsen hoitosuunnitelmaan myös vanhempien tuentarve ja lopettaa sijoitus kun perusteita siihen ei enää ole.
”Pelastakaa Lapset on huolissaan vanhempien asemasta lasten huostaanottotilanteessa. Järjestö toteaa julkilausumassaan, että jos vanhemmat jäävät vaille tukea, lasten sijoitusajat pidentyvät ja perheen yhdistäminen uudelleen ei toteudu.Kun huostaanotetulle lapselle tehdään hoitosuunnitelma, lastensuojelulain mukaan myös vanhempien tuen ja avun tarve on kirjattava suunnitelmaan.
Pelastakaa Lapset katsoo, että lakia ei tällä hetkellä noudateta.
-Suunnitelma jää käytännöllisesti katsoen aina tekemättä.
Kun suunnitelmaa ei ole, huostaanoton purkamiselle ei ole edellytyksiä,
sanoo järjestön pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta.”
http://yle.fi/uutiset/lasten_huostaanotoissa_vanhemmat_jaavat_yksin/6005913

– Lapsen asioista päättävän viranhaltijan on varattava aikaa ja mahdollisuuksia lapsen kahdenkeskeiseen kuulemiseen ja hänen mielipiteensä selvittämiseen lastensuojeluprosessin kaikissa vaiheissa. Kuulemiseksi ei saa ymmärtää , kirjata tai hyväksyä esim. sijaishuoltopaikkaan tehtyä ennaltasovittua käyntiä, jossa lapsia tavataan ryhmänä sijaishoitopaikan henkilökunnan tai sijaisvanhempien läsnäollessa.

– Lukuisia kertoja pahoinpitelyihin tai muihin vakaviin rikkomuksiin syyllistyneille sijaishuoltolaitoksille ei tulisi antaa lisää lapsia sijoitukseen.

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2216173/lasten-huostaanotoista-tulossa-megaluokan-bisnes
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/9-kritiikki-kielletty

– Vakaviin pahoinpitelyihin tai seksuaalisiin hyväksikäyttöihin syyllistyneiltä sijaisvanhemmilta pitäisi evätä lastenpito- oikeus. Pelkkää uudelleenkoulutusta ei tulisi käyttää laaduntakeena.

– Sijaisperheiksi haluavat tulisi valikoida nykyistä tarkemmin ja sijaisperheiksi ryhtyville tulisi antaa nykyistä ( 24h) pidempi koulutus, joka sisältää lainsäädäntökoulutuksen.

– Sijoittavalla sosiaalityöntekijällä ei saa olla taloudellista tai muuta puolueettomuuden vaarantavaa sidettä tai suhdetta sijaishuoltopaikkaan tai -bisnekseen. Mikäli jääviysongelma on olemassa, asiakkaalla tulisi olla oikeus vaihtaa työntekijä toiseen puolueettomampaan.

-Sijaishuoltopaikka ei saa yrittää järjestää sijoitetulle lapselle mielenterveysdiagnoosia korotetun hoitopalkkion toivossa tai sijaishuoltopaikkaan sidoksissa olevan arvioijan toimesta. Sijoitetulla lapselle tulee olla mahdollisuus ammattitaitoiseen ja puolueettomaan tutkintaan ja diagnosointiin.

– Sijaishuoltopaikka ei saisi periä ylintä hoitokorvausmaksua psykiatrisesta tai muusta erityisosaamisesta vain sillä perusteella, että sillä on haussa psykiatrisen sairaanhoitajan/ muun osaajan virka, joka on todellisuudessa täyttämättä.

– SIjaishuoltopaikka ei saisi laskuttaa kunnalta täyttä hintaa lapsen mukautetusta koulunkäynnistä tai terapiasta, mikäli sitä antaa sijaishuoltopaikan kouluttamaton työntekijä esim. lähihoitajaharjoittelija tai keittiöapulainen.

-Valvomattomien ja kaupallisten sijaishuoltoyksiköiden mainontaa ei tule rahoittaa julkisista varoista.

– Valtion, kuntien tai RAY:n ei tule rahoittaa lakeja, projekteja, hankkeita tai uudistuksia, joissa ei ole kuultu toimien kohteita ja jotka jo lähtökohtaisesti rikkovat lakeja tai lisäävät lapsiperheiden ja lastensuojelun asiakkaiden oikeusturvaongelmia, eriarvoistumista , syrjäytymistä tai pyrkivät riistämään hallintoalamaisilta perusoikeuksia ilman näyttöä väärinkäytöksistä ja puolueetonta oikeudenkäyntiä.

http://yle.fi/uutiset/lastensuojelun_valvonta_retuperalla_pelonsekaisella_tunteella_miettii_mita_kaikkea_siella_on/6532573
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/13-hartiavoimin

This entry was posted in Artikkelit. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s