’Ristiin naulittu sulhanen’ – elokuvakäsikirjoitus

’Ristiin naulittu sulhanen’ – elokuvakäsikirjoitus – Kaarinan sosiaalitoimiston antama häälahja

Kaarinan sosiaalitoimiston antama häälahja:

Pirjon ja minun häät olivat la. 1.9. 2012. Häälahjaksi sain häälauantaita edeltäväksi päiväksi kutsun Kaarinan sosiaalitoimistoon kuulemaan lastensuojeluilmoitusta , jossa minua epäiltiin kiihkouskovaiseksi, huumeita käyttäväksi, lapsia seksuaalisesti hyväksikäyttäväksi ja siinä määrin psyykkisesti sairaaksi, että vaarannan tulevan aviopuolisoni ja hänen poikansa terveyden,,,, allekirjoittaneena oli nimimerkki ’sukulaiset ja tuttavat Turusta ja Raumalta’. Kaarinan sosiaalitoimiston työntekijöille ei riittänyt huumeseulan negatiivinen tulos ja minua yli kymmen vuotta hoitaneen lääkärin lausunto, jossa todettiin lastensuojeluilmoituksen olevan täysin perätön. Heille ei myöskään riittänyt oikeusrekisterikeskuksen rikosrekisteri ote, josta yksiselitteisesti käy ilmi, ettei minulla ole mitään sellaista oikeudellista estettä ettenkö voisi toimia tai ryhtyä tehtävään johon kuuluu pysyväisluonttoisesti ja olennaisesti työskentelyä alaikäisten parissa.  He siis kumosivat TYKS:n laboratoriokokeen, erikoislääkärin lausunnon ja oikeusrekisterikeskuksen ilmoittamat tiedot.  He eivät kertaakaan kysyneet minulta tai läheisiltäni mitään asiaa koskevaa. Heille ei riittänyt se, että kaikki ystäväni, tuttuni sekä sukulaiseni kielsivät olevansa ilmoituksen tekijöitä ja olivat kauhuissaan minusta esitetyistä perättömistä väitteistä. Sen sijaan luottaen jonkun häirintyneen ihmisen (ystävien, tutavien ja sukulaisten Turusta ja Raumalta nimissä esiintyvän), nimettömänä tekemään julkeaan panetteluun he ilmoittivat, että ovat ryhtyneet pitkäaikaiseen selvitystyöhön, siitä että olenko lastensuojeluilmoituksessa  esitetyn epäilyn kaltainen kiihkouskovainen, huumeita käyttävä pedofiili, joka on siinä määrin psyykkisesti sairas, että on vaaraksi toisten terveydelle. Olen siis löysässä hirressä ilmeisesti loppuelämäni, samalla kun psyykkinen ja fyysinen turvallisuuteni on uhattuna merkittävällä tavalla sekä oikeusturvani on vaakalaudalla,,, Tämä tuntuu kuin olisin joutunut suoraan johonkin kafkamaiseen kauhuelokuvaan,..Minut on demonisoitu nykyajan kauheimmalla leimalla,,, huumeita käyttävä, kiihkouskovainen pedofiili joka on on siinä määrin psyykkisesti sairas, että hän vaarantaa läheistensä terveyden. Lisäksi ilmoitetaan että tätä mieltä ovat sukulaiseni ja tuttavani Turussa ja Raumalla. Olen kauhuelokuvassa,,,.

On varmaankin helppo ymmärtää miksi Maarian kirkossa häissämme soi yhtenä sävelmänä ”Olen särkynyt saviruukku” ja miksi häätilaisuudessa lauloin saman veljeni saksofonin säestyksellä,,, ja miksi hääristeilyllä sulhasen mieliala oli ’hieman’ alakuloinen Kaarinan sosiaalitoimiston häälahjan vuoksi.

Toiset saavat häissään tuntea suurta iloa ja onnea. Minut oli ennen häitämme Kaarinan sosiaalitoimiston toimesta ristiin naulittu ja demonisoitu nykypäivän kauheimmalla ja kielteisimmällä leimalla. Heidän avoimesti lausuttu päämääränsä oli tuhota avioliittomme jo ennenkuin Sakari Hernberg sanoi aammenen. MLL:n valvoja virnuili häissämme siihen tapaan, että varmaankin näki päältäni millaista tuskaa tunsin ja kuinka palasina olin. Ensin ajattelimme järjestää häämme vain pienen lähipiirimme läsnäollessa. Viikkoa ennen häitämme tullut minua koskenut lastensuojeluilmoitus sai minut kutsumaan ystäviäni kirkkoon. Niiinpä hääjuhliimme osallistui paljon enemmän kuin olimme kutsuneet alunperin.

Ilokseni häihimme saapuivat mm. Pelastakaa Lapset ry:n hallituksen puheenjohtaja (serkkuni) ja Ensikotien liiton toiminnanjohtaja,(hyvä ystäväni ja yhteistyökumppanini MTKL:n entinen toiminnanjohtaja) Sain heille kerrottua Kaarinan sosiaalitoimiston häälahjasta murtuneena miehenä ja itkusella äänelläni. Maarian kirkon pappilan portailla kerroin siskolleni Kaarinan sosiaalitoimiston häälahjasta sen, että lahjoittajaksi oli merkitty myös hänet. Siskoni katsoi kauhuissaan, mykistyneenä minua ja näin tekivät myös kaikki muut ystäväni ja sukulaiseni joille kerroin että hekin on merkitty Kaarinan sosiaalitoimiston lahjan antajiksi.

Koska lahjan antajiksi oli merkitty myös Pirjon ystävät ja sukulaiset voitte varmasti ymmärtää millaista ’juhlatunnelmaa’ sain kokea. Uskon ystävieni ja sukulaisteni sekä myös Pirjon ystävien ja sukulaisten sanoihin ja vakuutuksiin siitä, ettei heillä ole mitään osuutta Kaarinan sosiaalitoimiston häälahjaan. Sen sijaan MLL:n valvojan pirullinen virnistys häissämme on yhtenä viitteenä siitä ketkä tämän nimimerkin ’Ystävät, tuttavat ja sukulaiset Raumalta ja Turusta’ taakse kätkeytyy.

 ’Ristiinnaulittu sulhanen’: ( Kauhuleffan käsiksen työnimi ’):

Olen kauhuelokuvassa, jonka käsikirjoittajalla on näkymä kauhuelokuvan koko sisällöstä.  Elokuvan käsikirjoituksessa kuvataan ’ristille’ joutumisen prosessini. Kauhuelokuvani käsikirjoittajan käsikirjoitukseen on kirjoitettu myös se, että minut toimitetaan oikeuspsykiatriseen tutkintaan Niuvanniemeen. Valmiissa kauhuelokuvassa ’Ristiin naulittu sulhanen’ nähdään myös tämä vaihe, jolloin vaimoni kerran vuodessa käy Kuopion Niuvassa tervehtimässä minua. Niuvan vankimielisairalan käytävillä soi Sig Inkisen laulu ’Tiina menee naimisiin’. Tästä eteenpäin leffan juoni etenee Yksi lensi yli Käenpesän loppuhuipennusten mukaisesti, jossa ’Ristiin naulittu sulhanen’ huutaa pienessä ristikkoikkunaisessa kopissa kuin Aleksis Kivi hänen  elämästään kertovassa näytelmässä veljensä pihaalla olevasta kopista: ”Concordia satan, concordia satan!” , tätä edeltää kohtaus Alfred Döblinin Berlin Alexarderplatzista, jossa Franz Biperkopf ristiinnaulitaan.

Elokuva alkaa kuvakoosteella jossa ’ristiinnaulittu sulhanen’ , Risto lukee tulevasta vaimostaan ja hänen ex-miehestään lastensuojeluviranomaisten kirjoittamia asiakirjoja, joiden sisällössä hän havaitsee useita tietoisesti vääristeltyjä ja valheellisia vihjauksen muotoisia panettelevia väitteitä.  Risto on opiskellut sosiaalitieteitä ja lúkenut mm. J-P Roosin (Suomen kansaivälisesti arvostetuin ja tunnetuin sosiaalityön professori ja tutkija) ’Huostaanotto kirjan’, jossa neuvotaan pysymään kaukana lastensuojeluviranomaisesta. Hän on opiskeluaikanaan ollut töissä lastenkodissa ja hän tietää kuinka epätoivoisessa tilanteessa huostaanottotoimien kohteeksi joutuneet perheet ovat. Hän tietää miten äärettömän vaikeaa on saada huostaanotto purettua ja kuinka äärimmäisen ylivoimaisessa ja suvereenissa sekä kaikkivoivassa asemassa huostaanottoviranomaiset ovat. Hän myös tietää mihin vaikeuksiin voi itse joutua asettuessaan vastustamaan sosiaaliviranomaisia ja ennenkaikkea lastensuojelusta vastuussa olevia. Tästä myös häntä varoitetaan.

Varoituksista huolimatta hän päättää asettua tukemaan tulevaa vaimoaan ja alkaa viettämään runsaasti aikaa hänen kanssaan, sitotuu ja rakastuu häneen. Risto osallistuu kahteen lastensuojeluviranomaisten järjestämään kuulemistilaisuuden nimiseen tilaisuuteen, jossa lastensuojeluviranomaiset sanelevat etukäteen päättämänsä tapaamisoikeuksien ja yhteydenpidon äärimmäiset rajoitukset. Hän ihmettelee ääneen lastensuojeluvirkailijoiden tapaa käsitellä asiaa. Tästä alkaa Riston ristin tie. 

Mannerheimin lastensuojeluliiton valvoja, joka valvoo huostaanotetun lapsen tapaamisia alkaa kysellä ex-mieheltä lapsen kuullen tietoja siitä millä tavoin Risto on vaarallinen ja pelottava. Ex-mies kertoo tästä Ristolle ja hänen tulevalle vaimolleen. ’Ristiinnaulittu sulhanen’ lähettää sähköpostin MLL:n perhetyön ohjaajalle sähköpostiviestin, jossa hän ihmettelee miksi tällaisia asioita kysellään lapsen kuullen.

Kaksipäivää  viestin lähettämisen jälkeen kirjataan Ristoa koskeva lastensuojeluilmoitus. Tämän intron jälkeen kauhuelokuva lähtee liikkeelle voimalla.

’Ristiin naulittu sulhanen’ kauhuelokuvan käsikirjoitustyön perustelut – Vastauksia kysymykseen miksi em. käsikirjoitus tulisi ohjata elokuvaksi:

Thl:n tilastojen mukaan Suomessa viime vuonna huostaanotettiin 18 000 lasta. Lastensuojeluviranomaisten toimenpiteiden kohteeksi joutuu vuosittain kymmeniätuhansia perheitä. (78 500 THL, Lastensuojelu 2010, Tilastoraportti). Perheistä tehdään lähes kymmenkertainen määrä lastensuojeluilmoituksia, joista valtaosa on täysin perättömiä. Perättömät lastensuojeluilmoitukset aiheuttavat suurta hätää ja pelkoa perheissä. On kymmeniä tuhansia kaltaisiani miehiä, joista tehdään lastensuojeluun perättömiä ilmiantoja päihteiden käytöstä, rikollisuudesta, pedofiliasta ja vakavasta psyykkisestä sairaudesta joka vaarantaa toisten terveyden. Kyseessä on siis laaja yhteiskunnallinen ongelma joka aiheuttaa suurta kärsimystä  ja vahinkoa. Kyseessä on laaja perusturvaan ja oikeudelliseen suojaan liittyvät ongelmat.  Perättömien lastensuojeluilmoitusten tekeminen ja niiden tutkinta aiheuttavat laaja pahoinvointia. Ne aiheuttavat mm. monia vaikeita ihmissuhderiitoja ja ovat tärkeänä tekijänä perheiden hajoamisessa ja perheiden moniongelmaisuuden synnyssä sekä ilmenevät myös erillaisina itsetuhokäyttäytymisen muodoissa. Niillä on myös suuri merkitys perheiden vanhempien ja lasten mielenterveysongelmien synnyssä ja syvenemisessä.  Itselleni on välttämätöntä, että omalta pieneltä osaltani yritän olla avaamassa keskustelua aiheesta kirjoittamalla tätä käsikirjoitusta elokuvaan: ”Ristiinnaulittu sulhanen”.

Uskon,  että  käsikirjoitukseni tullaan vielä jossakin muodossa julkaisemaan. Tätä perustelee se, että Suomessa on kymmeniä tuhansia kaltaisiani miehiä, joista on tehty  perättömiä lastensuojeluilmoituksia, jotka ovat aiheuttaneet suurta tuskaa ja traumatisoitumista. On välttämätöntä, että tätä traumaa hoidetaan myös taiteen ja julkisuuden kautta ottamalla se esille nyt vaietun tabun asemasta.

Ristiin naulittu sulhanen elokuvan teemat:

1. Huostaanottotoiminta on valtio valtiossa.

Se on ilman valvontaa ja toimii säännöin, jotka ovat kuin totaalitaarisista maista ja jotka ovat jyrkässä ristiriidassa voimassa olevan lastensuojelulainsäädännön kanssa:

Huostaanottotoiminnassa tapahtuu mitä merkillisempiä asioita,, sitä ei valvo kukaan, se on kuin James Bondin valtakunta jossa huostaanottobisneksen toimijat ovat kaikissa rooleissa tuomareina, tutkijoina, syyttäjinä, toimeenpanijoina ja valitusviranomaisina,,(sosionomin koulutuksella ja jopa ilman sitä) toimitaan tuomareina ja tutkijoina ja voidaan mitätöidä esim. erikoislääkäreiden lausunnot tai mitätöidä laboratoriokokeet ja jopa rikosrekisteriotteet, jne.) Huostaanottotoiminnassa muun yhteiskunnan oikeusnormit ovat käännetty ylösalaisin,,toimistotyöntekijä on sekä syyttäjä, että tuomari, syyttäjä antaa tuomion, syytetyllä on todistustaakka, nimettömät ilmiannot ovat sallittuja, kraaveja perusoikeuksien rajoittamisia ja kieltoja tehdään toimistontyöntekijän päätöksillä ilman minkäänlaista oikeussuojaa, oikeussuoja on jälkikäteistä, jne.

On mielestäni kohtuutonta että ihmisiä voidaan epäillä, tuomita ja rangaista ilman normaalin yhteiskunnan syyte- ja oikeussuojaa. Poliisi on oikea osoite silloin kun ihmistä epäillään vakavista rikoksista,, ei joku muu taho! Mielestäni on myös täysin kohtuutonta, että sosionomin koulutuksen omaava henkilö voi esittää psykiatrisia arvioita ja lausuntoja ja mitätöidä esim. psykiatrian erikoislääkärin lausunnot. Mielestäni Valviran sekä aluehallintoviranomaisten tulisi havahtua tähän ongelmaan. On ilmeistä, että merkittävä ’valelääkäri-ongelma’ voi löytyä sosiaalitoimistoista!

Lastensuojeluilmoituksia ja lastensuojeluviranomaisia käytetään hyväksi huoltajuus- ja parisuhderiidoissa vastapuolen vahingoittamiseksi… on väärin että lastensuojelua voidaan käyttää avoimesti ja suojattuna toisten vahingoittamiseen, panettelutarkoituksin, henkisen väkivallan ja täysin rikollistenkin päämäärien edistämiseen,,, Koska nykyinen käytäntö lastensuojeluilmoitusten tekemisessä ja käsittelyssä mahdollistaa niiden käytön täysin rikollisiin tarkoituksiin on perusteltua vaatia niiden poistamista kokonaan kuten mm. prof. Rimpelä on ehdottanut. Nykykäytäntö lastensuojeluilmoitusten tekemisessä on monilta osiltaan päinvastainen kuin muun yhteiskunnan oikeusnormisto.  Koska on mahdollista esittää syytöksiä ja epäilyjä vakavista rikoksista ilman että em. syytöksiin ei ole minkäänlaista asiaperustaa tai selvitystä tai muutakaan näyttöä nykyinen lastensuojeluilmoituskäytäntöä voidaan käyttää lainvastaisiin ja rikollisiinkin pyrkimyksiin.

2. Huostaanottotoiminta henkisenä väkivaltana:

Olen pitkään monien vuosien ajan tutkinut, kirjoittanut sekä luennoinut henkisestä väkivallasta. Vuosi sitten aloin perehtymään paremmin lastensuojelu- ja huostaanottotoimintaan. Kauhukseni omakohtaisen kokemukseni kautta havaitsin että ns. ’lastensuojelu’ on täynnä julmaa henkistä väkivaltaa niin perheitä, äitejä ja isiä mutta myös lapsia kohtaan. Omaa hämmennystäni lisäsi suuresti havaintoni siitä, että julman henkisen väkivallan harjoittaja syyllisti uhrinsa. Kauhun tunnettani lisäsi havainto siitä, että henkistä väkivaltaa harjoitti viranomainen, jonka toimintaa ei valvonut mikään taho ja joka on täysin suojattu. Hänen uhrillaan ei ollut minkäänlaista oikeudellista suojaa, eikä uhria puolustanut mikään taho.  Koulukiusaaminen on saanut paljon huomiota osakseen aivan oikeutetusti. Huostaanottotoiminnan piirissä tapahtunut henkinen väkivalta ja kiusaaminen on jäänyt vähälle huomiolle. Tämä on murheellista sillä sen seuraukset ovat usein olleet katastrofaalisen pahoja: Tuhoutuneita perheitä, moniongelmaisia nuoria ja heidän vanhempiaan. Olisi upeaa ja myös uraa uurtavaa rohkeutta osoittavaa, josko edellä olevaa koskevaa tutkimustoimintaa ja tutkivaa journalismia syntyisi.

Lastensuojelutyön näkeminen perheisiin ja lapsiin kohdistuvina provokaatioina selittää monia ongelmatilanteita, Tähänkin pätee tietysti Mauno Koiviston ikimuistettava lause: ”Josko provosoidaan ei tule provosoitua.” Huostaanottoviranomaisten työ on ennenkaikkea provosointi ja provosoitujen perheiden lasten huostaanotto huostaanottobisneksen tarpeiden mukaisesti. Poliisi paikalle ja kirjaus papereihin,,, tähän nämä ’lastensuojelijat’ pyrkivät tietoisesti provokaatioillaan  Lastensuojelun perhepalvelujen yhtenä ihkuihanana käytäntönä on lyödä ihmiseen ’vaarallisuus leimoja’ ilman minkäänlaisia perusteluja tai että vaaralliseksi tuomittu voisi puolustaa itseään millään tavoin. On melkoista mielivaltaa että jostakin toimistopöydän takaa joku voi tempaista hatustaan tälläisiä väitteitä ja kirjata niitä asiakirjoihin joiden perusteella voidaan suorittaa erillaisia laajojakin ihmisen perusoikeuksien rajoittamisia ilman, että syytetyllä olisi minkäänlaista oikeudellista suojaa. Se että sosionomin papereilla voidaan ilman oikeudenkäyntiä ja ilman syytetyn oikeussuojaa lätkäistä noin vain puolihuolimattomasti ja kiirellä keneltäkään mitään kysymättä näitä ’lastensuojelun pyttytuomioita’ ihmisen vaarallisuudesta on mielestäni erittäin vakava yhteiskuntamme oikeudenmukaisuutta heikentävä tosiasia, joka massivisena kohdistuu kymmeniin tuhansiin äiteihin ja isiin. On lisäksi merkille pantavaa että toisen leimaaminen vaaralliseksi ja pelottavaksi,,, on aivan laillista,, ja tätä käyttävät hyväkseen ennenmuuta psykopaatit henkisen väkivallan aseenaan ja välineenään,,, Kenestä tahansa saa sanoa että hän on pelottava, ja tuntuu uhkaavalta ja vaaralliselta, ilman että joutuisi epäillyksi kiusaamisesta ja henkisestä väkivallasta,, tämä on suorastaan keino saada myötätuntoa ja lohdusta osakseen,,,mutta se on ennenkaikkea oiva keino kiusaajalle ja psykopaatille edistää tavoitettaan uhrinsa eristämiseksi ja syrjimiseksi.

3. Huostaanotot leimautumisen ja syrjinnän syy:
Huostaanotot leimaavat lapset ja heitä syrjitään. Se synnyttää ja ylläpitää huostaanotettujen lasten ja nuorten moniongelmaisuuden noidankehää.  Samoin käy myös huostaanotettujen lasten vanhemmille. Huostaanotoilla aiheutetaan massiivinen määrä uusia ongelmia heille. Huostaantot aiheuttavat  huono-osaisuuden periytymisen.

Leimautuminen tarkoittaa samaa kuin syrjityksi joutuminen. Kun lapsi huostaanotetaan samalla hänet leimataan huostaanotetuksi lapseksi ja tämä leima sisältää suuren määrän kielteisiä enakkoluuloja jotka aiheuttavat lapsen syrjinnän. Lisäksi leimautuminen huostaanotetuksi lapseksi on ikäänkuin itseään toteuttava ennuste. Se sisältää monia sosiaalisia odotuksia jotka useimiten toteutuvat,,, ei tietenkään aina,,mutta usein,, aina löytyy myös upeita selvitymistarinoita ja esimerkkejä joissa nämä kielteiset odotukset eivät toteudukkaan,, näitä hienoja selviytymistarinoita lastensuojelubisnes käyttää estoitta hyväkseen mainostaessaan brändiään,,Leimatumisen itseääntoteuttava ennuste sisältää myös väistämättömyyden nähdä leimatussa leiman sisältämiä piirteitä,,,huostaanotettu lapsi joutuu tarkkailun kohteeksi ikäänkuin suurennuslasin alle,,,pienikin viite havaitaan ja tulkitaan leimatun lapsen kielteiseksi ominaisuudeksi,, näin lapsista löytyy kielteisen ennekkoluulon edellyttämiä asioita vaikka nämä olisivatkin puhtaita ennakkoluuloja,, tämä sama koskee myös huostaanotetun lapsen vanhempia,,ennakkoluuloiset asenteet aiheuttavat sen, että huostaanotettuista lapsista ja heidän vanhemmistaan tehdyt havainnot tulkitaan ennakkoluulon mukaisesti,, ennakkoluulo on vääristävä suodatin joka muuttaa haavainnon ennakkoluuloisen asenteen mukaiseksi,,, mikä muilla lapsilla on ihan normaalia on huostaanotetuilla lapsilla epänormaalia ja sama koskee myös heidän vanhempiaan,,lisäksi on huomionarvoista se, että huostaanotetuksi joutuminen on sosiaalinen tilanne ja asema joka asettaa lapsen ja hänen vanhempansa tilanteeseen joka väistämättä pakottaa heidän elämään ja toimimaan sekä myös ajattelemaan heidän asemansa mukaisesti,,,Ennakkoluulot ovat sosiaalisia odotuksia,, ne ovat ikäänkuin toiveita joiden mukaisesti halutaan toiveen kohteen käyttäytyvän,, ’lastensuojelussa’ on tyypillistä kohdistaa lapsiin ja heidän vanhempiinsa erillaisia provosoivia vaateita ja epäilyjä sekä toimenpiteitä, jotka provokaatioina aikaansaavat käyttäytymistä joilla lastensuojelutoimenpiteitä perustellaan,,, lapsen erottaminen vanhemmistaan aiheuttavat sekä lapselle että hänen vanhemmilleen vakavia traumoja, kriisi- ja ongelmakäyttäytymistä joilla sitten perustellaan huostaanottotoimenpiteitä,,, huostaanotot ovat raakoja lasten ja hänen vanhempiensa perusoikeuksien loukkauksia, nillä murennetaan sekä lasten että hänen vanhempiensa ihmisoikeudet ja aiheutetaan vakavia vauriota heidän ihmisarvolleen ja itsetunnolleen, niillä murennetaan lapsen ja hänen vanhempiensa kiintymyssuhdetta ja keskinäsitä luottamusta,,niillä aikaansaadaan perheiden ja vanhempien itsemääräämisoikeuden kumoutuminen ja alistaminen toimistopöydän takana tehdyn vallankäytön kohteeksi.

4. Asiaa – ei emootioita:


Huostaanottotoiminnan  edustajat ovat harhauttaneet meidät näkemään asiat tunnevaltaisesta näkökulmasta, jossa lastensuojelun yltiömyönteinen brändi saa meidät näkemään asiat lyhytnäköisesti ja harhaisesti. Katsomme heidän manipuloiminaan vain perheen senhetkisiä ajankohtaisia ongelmia näkemättä lainkaan mitä mahdollisuuksia perheellä on ja miten sitä voitaisiin auttaa,, lyhytnäköisen tunnevaltiaisuuden pohjalta tehdään kauaskantoisia huostaanottopäätöksiä joiden seurauksia kieltäydytään ajattelemasta ja arvioimasta.

Liisa Keltikangas-Järvinen  psykologian professorina pyytää meitä huostaanoton vaikutuksia ymmärtääksemme siirtymään asiakysymyksiin. Näistä tärkeimpiä on se mitä lapselle ero äidistään merkitsee? Jokainen, joka on lukenut jonkin kehityspsykologian perusteoksen tietää, että ero äidistä merkitsee lapselle suurta uhkaa hänen kehitykselleen. On tärkeää, että voimme puhua asiaa, kun puhumme huostaanotoista. On puhuttava niistä vaikutuksista, joita sillä on lapseen. Prof. Keltikangas pyysi meitä puhumaan asiaa, mm. siitä mikä vaikutus lapseen on erottaa hänet äidistään. Asiaa on myöskin puhua siitä mikä vaikutus äitiin on kun häneltä riistetään hänen lapsensa. Kun pohdimme näitä huostaanoton vaikutuksia lapsiin ja heidän vanhempiinsa voimme löytää asiaa joka ei ole niin mukavaa katseltavaa ja kuultavaa. (http://www.potilaanlaakarilehti.fi/kommentit/asiaa-vai-emootioita/)

Peruspalveluministeri Maria G-R pyytää meitä näkemään asiat niinkuin ne ovat. Hänkin haluaa, että panemme ennakkoluuloiset ja tunnevaltaiset näkemyksemme syrjään, jotta voimme nähdä tosiasiat. Tosiasioita mm. on, että huostaanotetuista lapsista suuri osa leimautuu ja syrjäytyy. Tosiasioita on perheiden hajoaminen, perheiden vanhempien sosiaalisten, psyykkisten, taloudellisten ja terveydellisten ongelmien lisääntyminen. Nämä ovat niitä tosiasioita joihin meidän tulisi kiinnittää huomiota.(http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/55632-ministeri-myonsi-tama-tie-vie-rotkoon)

Toivon mukaan asiakaslähtöisyyttä saadaan lastensuojelupalveluiden laadun ja sisällön arviointiin. Olisi upeaa jos kuntien sosiaaliasiamiehet järjestäisivät säännöllisesti kuulemistilaisuuksia joiden raprtointiin sekä valmisteluun osallistuisi lastensuojelupalveluiden asiakkaat. Tämä olisi tärkeä askel kohti toimivampaa lastensuojelupalveluiden kehittämistä ja laadun varmistamista. Tähän yhteyteen sopisi myös mainiosti kokemustutkimuksen menetelmin suoritetut arvoinnit. Tätä koskien tein aloitteen Mielenterveyden Keskusliitolle, jonka hallitus hyväksyi lokakuun alussa, samassa kokouksessa jossa liiton uudeksi toiminnanjohtajaksi valittiin Olavi Sydänmaanlakka, joka on ansiokkaasti toiminut syrjäytymisvaarassa olevien nuorten puolesta Helsinkimissiossa.

5. Pelastakaa äidit ry!

Pelastakaa äidit ry nyt!
YK:n lastenoikeuksien julistuksen keskeistä sisältöä on em. kuvan teksti,,lapsen tärkeimpiä oikeuksia on oikeus äitiin ja isään,, juuri tätä lasten perusoikeutta Suomessa loukataan siinä määrin että mm. Unicef on arvostellut Suomea! Nyt asiaa koskeva valitus on menosssa EU:n tuomioistuimeen Venäjän esittämänä ja mm.Englannin ja Norjan tukemana. On tärkeää havaita että huostaanottotoiminnan karkeat perusoikeuksien loukkaamiset  ovat ennenkaikkea ihmisoikeusrikoksia! Koska huostaanottotoiminta on keskeisiltä osiltaan perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien loukkaamista ja rikoksia ihmisyyttä ja lastenoikeuksia vastaan on tärkeää että mahdollisimman moni suomalainen ihmisoikeusjuristi saadaan kiinnostumaan niistä tuhansista ihmisoikeusrikoksista joita Suomessa on viime vuosikymmeninä tapahtunut huostaanottotoiminnassa, on tärkeää että sosiaalioikeuden ja myös sosiaalitieteen tutkijat saadaan kiinnostumaan niistä järkyttävän traagisista ja tuhoisista seurauksista joita tällä ’lasten suojelun’-yltiöpositiivisen brändin alle kätketyllä huostaanottobisneksellä on ollut!

Huostaanottobisneksessä lapsen ihmisarvo muuttuu tavara-arvoksi, jossa lapsi hinnoitellaan ja kun huostaanottofirma myy toimintansa esim. suuremmalle kansainväliselle firmalle lapset ovat tässä kaupassa kauppatavaraa,,, on täysin perusteltua puhua tässäyhteydessä ihmiskaupasta jota tehdään lapsilla! Mitä enemmän tarkastellaan liikeyrityksinä toimivia ’sijaiskoteja’ havaitaan kuinka huostaanotetut lapset ovat ’hyödykkeitä’, joilla on tietty kirjanpitoarvo, johon yrityksen toiminta perustuu,,, lapsesta saadaan kunnan huostaanottovirkailijoiden kanssa käydyissä neuvotteluissa sovittu hoitopäivä kohtainen korvaus. Tuo korvaus on vuositasolla monissa kunnissa n. 100 000 euroa. Se, että kuntien huostaanottovirkailijoiden työ on näin läheisessä suhteessa lapsilla tehtävään liiketoimintaan on huolestuttavaa mm. siksi että tälläinen suhde voi helposti muodostua yhteistyösuhteeksi, jonka maksumieheksi ei joudu vain huostaanottotoimenpiteiden kohteeksi joutunut perhe vaan myöskin kuntatalous, jota yhteistyössä olevat toimijat väärinkäyttävät. Jotta lapsesta saataisiin mahdollisimman hyvä hinta on tärkeää todeta lapsi mahdollisimman moniongelmaiseksi, sillä mitä ’sairaammaksi’ lapsi voidaan todeta sitä parempi hinta hänestä on saatavissa. Tämä avaa myös mahdollisuuden laskuttaa lastensuojelun lisäksi myös terveydenhuoltoa, näin lapsesta saadaan parempi hinta yritykselle.Lapsi ei toki ole tavara joksi huostaanottobisnes on lapset asettanut,, mutta kun vertaamme sitä suojaa joka on toisaalta tavaroiden ja lasten omistuoikeudelle annettu, huomaamme perheiden olevan todella heikoilla lastensa suhteen. Joku toimistotyöntekijä pöytänsä takaa voi riistää perheeltä heidän lapsena ilman että perheellä on käytännössä minkäänlaista oikeussuojaa,, niin jonkun tavaran poisottaminen ihmiseltä vaatikin jo monimutkaisen oikeusprosessin jossa tavaran omistajalla on täysi oikeussuoja. Se että tavaroiden omistussuoja on oleellisesti parempi kuin perheillä omiin lapsiinsa on räikeä oikeusturvaan liityvä epäoikeudenmukaisuus joka olisi korjattava pikaisesti, jos suomi tässä asiassa haluaa kuulua eurooppalaisten oikeus- ja sivistysvaltioiden joukkoon. Se että sosiaalitoimessa ja erityisesti lastensuojelussa on vallalla ’tsaristista’-perinnettä jatkava byrokraattinen hallintokultuuri on maallemme häpeäksi! On häpeällistä että maassamme on hallinnonaloja jotka muodostavat ikäänkuin valtion valtioon, joilla on muusta yhteiskunnasta poikkeava normisto, joka toimii vallan kaikissa rooleissa, sääntöjensä laatijana, päätöksentekiijänä, päätöksen toteuttajan, tutkijan, syyttäjän ja tuomarin roolissa sekä valitusviranomaisena antaessaan lausuntoja oman toimintansa laillisuudesta. Kaiken lisäksi näissä lukuiisissa rooleissa toimii usein epäpätevä, vähäisen koulutuksen saanut henkilö.

6. Huostaanotot rikkovat lapsen ja hänen äitinsä kiintymyssuhteen:

Estämällä  lapsen kiintymyssuhteen kehittyminen  hänen äitiinsä ja isäänsä aiheutetaan lapsen kehitykselle peruuttamattomia vaurioita jotka ilmenevät myös lapsen seksuaalisessa kehityksessä!  Kehoittaisin kaikkia huostaanottoja suosivia lastensuojelutyöntekijöitä ottamaan käteenne jokin kehityspsykologian perusteos niin voitte vakuuttua että edellä kertomani väite on kehityspsykologian keskeistä perustaa!

7. Huostaanotot vaurioittavat äidin naiseuden perusrakenteita:

Huostaanotot tuhoavat äitejä,, lapsen riisto äidiltään loukkaa äidin naiseuden perusrakenteita syvimmällä ja raaimmalla tavalla,, ne vauriot jotka tästä äidille syntyvät ovat ratkaisevalla tavalla samansuuntaiset kuin esim. lapsen äkillinen, arvaamaton ja tapaturmainen kuolema…mutta lapsen riisto äidiltään on sikäli moninverroin traumaattisempi tapahtumasarja että siinä äiti syyllistetään ja hänen perusoikeutensa ja ihmisarvonsa sekä ihmisoikeutensa kumotaan ja hänet asetetaan julkisen häpeän kohteeksi. Lapsensa tapaturmaisesti menettänyt äiti saa kaikkien myötätunnon ja tuen osakseen,, lapsen riiston kohteeksi joutunut asetetaan julkisen häpeän kohteeksi viranomaisen toimesta!

Olen toiminut 30-vuotta mtkl:n piirissä ja olen kohdannut satoja äitejä ja isiä jotka ovat joutuneet lastensuojeluviranomaisten pyöritykseen, heistä monet ovat tuhoutuneet jo nuorina, lähipiirissäni on ollut useita äitejä joidenka elämä on päättynyt hyvin traagisella ja julmalla tavalla. Rakkauteni lisäksi nämä em. kokemukset ovat tärkeimpiä syitä miksi muutin yhteen vaimoni kanssa ja menin hänen kanssaan avioliittoon.  Vaikka itselläni ei ole lapsia, enkä aiemmin omakohtaisesti ole ollut lastensuojelun kanssa missään tekemisissä  niin kuitenkin  minulle huostaanotttotoiminta liittyvät asiat ovat enemmän kuin tuttuja. Osaan puhua niistä tavalla joka kertoo sen, että minulla on vahvaa omakohtaista kokemustietoa siitä mistä puhun. Lisäksi huomautan, että olen opiskellut Turun yliopistossa pääaineenani sosiaalipolitiikkaa ja siksikin ymmärrän näitä ’lastensuojeluasioita’ melkoisen paljon paremmin kuin joku muu, jolla itsellään ei vastaavaa pohjaa ole.

8. Mikäli lasten ja nuorten hälyyttävän suureksi lisääntynyttä  syrjäytymistä ja moniongelmaisuutta halutaan vähentää on vähennettävä huostaanottoja ja lisättävä perheiden tukea:

Lastensuojelutyön nykyinen lisääntyviin huostaanottoihin ja yli sadantuhannen perättömään lastensuojeluilmoitukseen johtanut ’varhaisen puttumisen’- toimintamalli on korvattava lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä tuen mallilla. Lastensuojelutyö on saatava ensisijaisesti niiden haltuun joilla on valmiudet kohdata ja auttaa lapsia ja perheitä heidän ongelmissaan. Näitä ovat mm. perheterapeutit, lastenpsykiatrian, kehityspsykologian, koulukuraattorit ja koulupsykologit, nuorisotyöntekijät ja opettajat sekä  mielenterveys- ja päihdetyön ammattilaiset. On kohtuuton odotus, että jossakin toimistossa toimistopöytänsä takana istuva toimistotyöntekijä, jolla on sosionoomin koulutus voisi merkittävästi auttaa tai tukea lapsia ja heidän perheitään ja olla kompetentisti pätevä ja vastuullinen tekemään niin peruuttamattomia ja kraaveja päätöksiä kuin huostaanotot ovat. On lisäksi tärkeää vaatia että Suomessa huostaanottoja säätelevä lainsäädäntö ja viranomaiskäytännöt saadaan muutettua vastaamaan YK:n lastenoikeuksien julistuksen periaatteita ja EU:n alueella yleisesti, kuten Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa noudatettaavaa lainsäädäntöä, jossa huostaanotoista aina päätetään oikeudessa, jossa perheillä on täysi oikeussuoja, eikä kuten Suomessa, jossa toimistopöytänsä takana istuva byrokraatti vetää valmiiseen kaavakkeeseen nimensä. Hämmästyttävimpiä piirteitä näissä toimistobyrokraattien allekirjoituksissa on mm. se, että päätöksestä vastaava allekirjoittaja ei useinkaan ole milloinkaan tavannut tai kuullut huostaanoton kohteeksi joutunutta perhettä. Tähän on syynä mm. se, että huostaanoton päätöksen tekee virkailija, jolla ei ole muodollista pätevyyttä allekirjoittaa tekemäänsä huostaanottopäätöstä.

Lastensuojelun voimavarojen kohdentaminen huostaaottotoimintaan perheiden tuen sijasta selittyy mielestäni mm. sen kautta että huostaanottotoiminta tarjoaa tuhansille ihmisille taloudellisen hyötymisen mahdollisuuden palkka ja yritystulojen muodossa. On ymmärrettävää että mikäli perheitä tuettaisiin voimakkaammin huostaanottotoiminnan sijasta huostaanottotoiminnan edunsaajien tulot saattaisivat merkittävästi alentua. Tätähän huostaanottotoiminnan edunsaajat tietenkin vastustavat.

Huostaanottotoiminnan edunsaajat ovat onnistuneet luomaan toiminnalleen itsään luovan automaation,, tämän huostaanottotoiminta-automaatin tärkeimmät osat ovat ’kuntien saaman valtionosuuden lastensuojelukerroin” ja ’varhaisen puuttumisen toimintamalli’. Vaikka sosiaalityön asiantuntijat ja tutkijat ovat useissa työryhmissä varoittaneet näiden vahingollisuudesta on asiantuntijoiden varoitukset jätetty huomiotta. Tämäkin on osoitus siitä kuinka suvereenissa ja ylivertaisessa asemassa huostaanottotoiminnan edunsaajat ovat lastensuojelua koskevassa päätöksenteossa ja edunvalvonnassa. Heillä on tukenaan useita valtakunnallisia organisaatioita (MLL, Pelastakaa lapset ry, Lastensuojelun keskusliitto, Ensikotien liitto jne.) lähes jokaisella puolueella ja aateellisella ja uskonnollisella liikkeellä on oma lastensuojelu organisaationsa, näillä kaikilla on läheiset suhteet poliittisiin mutta myös virkamiestason päättäjiin.) Kun perehtyy huostaanottotoiminnan koko valtavaan, tuhansia ihmisiä työllistävään organisaatiokenttään havahtuu siihen todellisuuteen jossa huostaanottotoiminnan kohteeksi joutunut perhe on enemmän kuin heikoilla,, tämä koneisto kyllä jauhaa pienen ihmisen menentullen,,, jokainen järkevä ihminen nöyrtyy sen edessä ja vaikenee,, vain kaltaiseni hullut uskaltavat asettua poikkiteloin tuota mahtavaa ja täysin ylivoimaista koneistoa vastaan,,,Huostaanottotoiminnan edunsaajat ovat kehittäneet toimialansa brändillle oivallisia mainoslauseita. Näistä tunnetuin on ’lapsen etu’. Huostaanottotoiminnan edunsaajat (palkka-, ja yritystuloja saavat) ovat onnistuneet peittämään sen että nimenomaisesti he ovat tämän toiminnan edunsaajia ei perheet mutta eivät myöskään lapset. Kaikki selvitykset osoittavat että suuri osa huostaanotetuista lapsista ja nuorista syrjäytyy ja heidän elämäänsä leimaa moniongelmaisuus. Huostaanottotoiminnan edunsaajat puhuvat kuitenkin estoitta ’lapsen edusta’ vaikka tosiasiassa kyseessä on heidän oma etunsa!

Aluehallintovirastojen mahdollisuudet valvoa huostaanottotoimintaa ovat heikot. Onkin tärkeää että aluehallintovirastoihin saadaan riittävästi valmiuksia valvoa ja puuttua huostaanottotoiminnan puutteisiin ja lainvastaisuuksiin. Jokainen valitus on voitava käsitellä huolellisesti. On tärkeää, että aluehallintovirastot voisivat puuttua myös kuntien sosiaalitoimen viranhaltioiden lainvastaiseen toimintaan, kuten sijaiskotiyritysten ja lastensuojeluviranomaisten lainvastaiseen läheiseen yhteistyösuhteeseen, jossa nämä toimivat vahingoittaakseen huostaanoton kohteeksi joutunutta perhettä, mm. pyrkimällä huostaanotetun lapsen ja hänen vanhempiensa kiintymyssuhteen heikentämiseen. On järkyttävää mm. se kuinka perheiden huolenaiheet lapsistaan sijaiskodeissa käännetään perheitä itseään vastaan. Sen sijaan että kuntien lastensuojeluviranomaiset ottaisivat todesta perheiden huolenaiheet ja toimisivat lastensuojelulain edellyttämällä tavalla ja valvoisivat sijaiskoteja  kuntien lastensuojeluviranomaiset (esim. Kaarina) toimivat yhteistyössä sijaiskotiyrittäjän kanssa kääntäen perheiden huolenaiheet perheitä itseään vastaan. Lastensuojelulain mukaan kuntien lastensuojelutyöntekijöiden tulisi tukea perheitä. Mm. tässä kohdin lastensuojelulakia rikotaan monintavoin. Koska huostaaottotoiminta on muuttunut pitkälti liiketoiminnaksi, perheiden tulisi saada tuekseen oikeussuojaa ja edunvalvontaa, sekä sosiaalityön muotoja jossa perheiden tuki on keskiössä ja työn sisältönä. Huostaanottotoimien kohteeksi joutunut perhe on nyt äärimmäisen heikossa asemassa, sillä perheitä ei puolusta mikään taho. Ei edes kuntien sosiaaliasiamiehet, sillä heidälläkin on liian läheinen suhde huostaanottotoimintaa harjoittavaan osapuoleen. Perheet tarvitsevat tuekseen heidän etujaan valvovan tahon. Ensimmäisenä askeleena tulisi olla perheiden etua valvovan valtakunnallisen järjestön perustaminen. Pelastakaa Perheet ry.llä on tilausta. Huostaanottotoiminnan etujärjestöt kuten Lastensuojelun keskusliitto ei tähän tehtävään sovi.

9.Perheiden tukeminen, perheiden pelastaminen on parasta lastensuojelutyötä:
Pelastamalla perheet pelastamme lapset. Meille on väitetty että huostaanotoilla pelastetaan lapsia. Tämä on täydellinen valhe.  Huostaanotoilla ei vain tuhota perheitä vaan myös useinmiten tuhotaan lapsen tulevaisuus.

Perheiden tukeminen, perheiden pelastaminen on parasta lastensuojelutyötä,, pelastamalla perheet pelastamme lapset,, meille on väitetty että huostaanotoilla pelastetaan lapsia, tämä on täydellinen valhe, huostaanotoilla ei vain tuhota perheitä vaan myös useinmiten tuhotaan lapsen tulevaisuus,, tämä on kiistaton ja toteennäytetty tutkimustulos!

This entry was posted in Artikkelit and tagged , , , . Bookmark the permalink.

2 vastausta artikkeliin: ’Ristiin naulittu sulhanen’ – elokuvakäsikirjoitus

  1. Pirjo Heikkilä sanoo:

    Vastaan lyhyesti ja viisaan kylmästi. Minun kokemus on se, että olen itse käynyt peruskoulua 70/80-luvulla ja silloin Suomessa oli taloudellinen nousukausi. Tietysti on kivaa kun kaikki saa kaikkea ihan vaan yhteiskunnan puolesta. Tai sitten ei todellakaan ole! Kuulun jälkimmäiseen ryhmään.
    Ja nyt olen joutunut ls-asiakkaaksi ja sellaisten asioiden eteen, joista minulla ei ollut mitään tietoa aikasemmin. Kaikkein hankalammaksi tämän tekee se, että minulla on sossussa vastassa niin nuoria viranomaisia. He eivät tiedä 80-luvun peruskoulussa olemisesta yhtään mitään.
    Ennenkaikkea ls-viranomaisten tulisi omaksua koko lastensuojelulaki eikä poimia tarkoitushakuisesti sieltä pykäliä.

  2. T.L sanoo:

    Kaarina toimii ihan selkeästi näissä vainoissa jonkinlaisena edelläkävijänä. Väkisin leimataan ihmisiä, tekaistaan ilmoituksia, tehdään jopa laittomia etsintöjä koteihin kun vanhemmat ovat poissa, ei pyydetä vastauksia vanhemmilta tai muutoin selvitetä asioita. Tunnen tapauksen jossa on riistetty viisi lasta vanhemmiltaan. Kaikki lapset ovat vastustaneet toimintaa (ellei nyt yksivuotiasta ymmärrettävästä syystä oteta lukuun) ja tahtovat asua luonnollisilla vanhemmillaan. Ensin vanhemmat ahdistetaan nurkkaan ja sitten riistetään lapset. Jos menettelyä kyseenalaistaa ei vastauksia anneta ja niiden perusteella lisätään rajoituksia. Kaarinan sosiaaliviranomaistoiminta on reilusti sanoen täysin saatanallista lapsikauppaa ja sen edistämistä. Rahaa kyllä löytyy valtavasti sijoituksen jälkeen mutta sitä ennen ei konkreettista apua juurikaan saa. Moitteita lähinnä, kun heidän puoleensa kääntyy. Onneksi moni alkaa ymmärtää ettei heidän kanssa kannata yhteistyötä tehdäkään.

    Sitten vielä käytetään erinäisissä medioissa ja jopa pankkiautomaateissa näitä SOS-lapsikyläuskotteluja siitä ettei 17 000 lasta voi asua kotonaan. He ovat kyllä oikeassa, mutta on monta tapausta jossa lasten ei sallita vasten tahtoaan asua kotonaan. Media iloitsee tässä ”sivistyneestä” lapsikaupasta.

    Otan osaa kokemaasi! Olen itsekin saanut kokea sosiaalitoimen haluttomuuden ja mielivallan asioiden hoidossa. Oikeuslaitosta myöden koko sosiaalinen systeemi alkaa olla suoranainen mätäpaise ja häpeätahra koko Suomelle.

    Kiitos rohkeudestasi tuoda asiasi julki!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s