Torso

Uskallanko katsoa vajauttani?

Oman vajauteni ja heikkouteni varjossa näin sinunkin torsoutesi. Jos olisin paennut omnipotenttien ja narsististen omakuvieni sokkelomuurien suojaan, en olisi voinut tulla lähellesi ja koskettaa sinua, sinut kohdaten. En olisi ymmärtänyt kipeää tunnettasi. Jos en olisi tajunnut omaa heikkouttani en olisi voinut nöyrtyä sinun heikon voimasi edessä, enkä milloinkaan olisi löytänyt ihmisyyttäni.

Voitto Viro kirjoitti kirjan: “Totuus on tekevä teistä vapaita.” Pakenisinko siis  totuutta omasta heikkoudestani. Teeskentelisinkö sinullekin itseni vahvaksi, murtumattomaksi. Ajautuisinko oman valheeni vahvuuden vankilaan ja menettäisinkö vapauteni ja sinutkin. Kun uskalsin katsoa omaa heikkouttani rehellisin silimin löysin sinut ja itsenikin. Löysin tien vapauteen omasta vankilastani

Vahvuuteen sairastuminen merkitsee sokeutta oman vajauden ja epätäydellisyyden suhteen. Olla näkemättä omaa torsouttaan ja pakeneminen itsestään muodostetun narsistisen minäkuvan suojiin paljastuu todellisuudessa heikkoudeksi. Se on todellista torsoutta. Uskallus olla heikko ja epätäydellinen on rohkeutta ja todellista vahvuutta.

Individualismia korostava, mammonaa palvova kilpailukulttuurimme vaatii kulutushysteriassaan perfektionistista virheettömyyttä. Tavaroiden on oltava priimalaatua, ehyitä houkuttelevia pakkauksia. Niin myös ihmisten. Ihmissuhteista on tehty kulutushyödykkeitä. Niistä on nautittava nautinnon loppuun. Kun nautinto loppuu tavara voidaan heittää kierrätykseen ja tilalle voidaan ostaa uusi, joka tuo uuden nautinnon.

Torsouden dialektiikka on siinä, että todellinen heikkous paljastuu vahvuuteen sairastumiseksi. Sovittamaton ristiriita, kontradiktio on siinä, että heikkoutensa ymmärtävä on vahva ja omaa vajauttaan, omaa torsouttaan pakeneva on heikko. Rakentamalla mainoskulisseja, valheellista vahvuuden pintakerrosta ihminen ajautuu elämänsä rakenteiden perustavanlaatuiseen heikkouteen.

Jos jokainen osaisi kertoa psyykkisestä kivustaan, mielensä murtumisesta, epätoivon hetkistään ja sisäisistä haavoistaan täällä ei ehkä olisi mielisairaaloita, ei olisi kaikenkattavaa teeskentelyä, kulisseja ja valheita, ei välinpitämättömyyttä, kylmyyttä ja rakkaudettomuutta. Jos jokainen osaisi kertoa omasta heikkoudestaan, omasta torsoudestaan, ei olisi tätä mieletöntä yksinäisyyttä ja kohtaamattomuutta. Voisimme jakaa vajautemme kivun ja voisimme löytää toinen toisistamme ihmisyytemme

Jos emme pakenisi sisäistä todellisuuttamme, sen ristiriitoja ja sen umpeutumattomia haavoja, emme kieltäisi kokemiamme pettymyksiä ja hylätyksi tulemisen hetkiä, vaan osaisimme olla pakenematta sisällämme aukeavaa äärettömyyttä. Osaisimme ehkä kunnioittaa paremmin toistemme epätäydellisyyttä ja torsoutta samalla kun tekisimme niin myös itsellemme.

Jos kohtaisimme sisäisen elämysmaailmamme mittaamattoman tunteiden meren, emme pakenisi omaa heikkouttamme, emme ehkä pelkäisi rakastuvamme, emme pelkäisi antautua toisillemme, emme ehkä pelkäisi tehdä sitä kokonaan ja luottaa ikuisuuden virran siteisiin.

Taiteeni voimavara on särkyneisyyteni. Kollaasitöissäni yhdistän särkynyttä lasia, pirstoutuneita peilinpalasia, hylättyjä pieniä  esineitä ja öljyvärin ja uretaanilakan seoksella maalattua kullanväristä kahvinpakkausmateriaalia. Kollaasini ovat metaforaa, mieleni särkyneisyydestä ja kuntoutumisprosessista, jossa pala palalta murtunut mieli kootaan jälleen yhteen.

Jos sallisimme kuvamme yksiulotteisen ja pinnallisen virheettömyyden tilalle torsouden  moninaisuuden ja monivivahteisuuden suodattimen sallisimme nähdä itsemme monien näkökulmien ja useiden linssien kohdistamina maailmamme moninaisuuden olentoina. Sallisimme nähdä itsemme susiemo Rosana, sallisimme nähdä itsemme variksen hahmoisena herra Varissuona. Uskaltaisimme katsoa omaa raadollisuuttammekin silmiin. Uskaltaisimme nähdä pimeytemme varjojen katveesta heijastuvaa kirkasta valoa, joka kutsuu meidät armon alttarille lähemmäs Golgataa.

Länsimaisen tavarafetisistisen kulutuskulttuurin tyyppi-ihminen on narsisti, joka ei kykene näkemään puutteitaan, omaa heikkouttaan, omaa torsouttaan. Narsistisen ihmiskuvan markkinointi on välttämätöntä, jotta tavaroiden kulutus voitaisiin maksimoida. Yhä uudelleen ja tihenevään sykliin on narsismiin vajonneiden ihmisten uusittava tavarakuorrutustaan, jotta pintakerros olisi aina virheettömän kirkas, uusi, hyvännäköinen ja muodikas.

Uskalla ottaa se riski, että myönnät itsellesi olevasi psyykkisesti kärsivä ihminen. Näin voitat itsellesi oikeuden olla ihminen, joka kunnioittaa elämänsä vaikeuksia ja kriisejä. Tulet huomaamaan, että se mikä ennen oli heikkouttasi muuttuu askel askelelta voimaksesi. Mielenterveytensä ylläpitämiseksi on tärkeää tuntea oma vajautensa ihmisenä, oma heikkoutensa ja sen traumat. On suuri riski mielenterveyden kannalta kuvitella itsensä virheettömän ehyeksi ja täydellisen terveeksi. Oman hulluutensa tiedostaminen ja hyväksyminen ei ole heikkoutta. Se on päinvastoin vahvuutta, joka auttaa selvimään tässä mielettömässä mammonaa palvovassa maailmassa.

Narsistinen ihminen, joka palvoo oman kuvansa virheettömyyttä ajautuu väistämättä valheeseen ja itsensä pettämiseen. Jokainen kuitenkin tietää oman vajautensa ja torsoutensa, myös narsisti, vaikka hän ei halua ajatella omia heikkouksiaan tai niitä myöntää. Hän uskoo itsestään asioita jotka hän tietää valheeksi. Siksi hän ajautuu vaikeisiin asenneristiriitoihin itsensä kanssa. Ihmissuhteissaan hän valheensa takia jää vaille läheisyyttä. Hän päätyy kohtaamattomuuteen, pinnallisiin ihmissuhteisiin ja yksinäisyyteen.

”Tärkeintä on, ettette valehtele itsellenne. Itselleen valehteleva ja omaa valehteluaan kuunteleva ei lopulta näe mitään totuutta itsessään eikä ympärillään ja siis päätyy kunnioituksen puutteeseen niin itseään kuin muitakin kohtaan. Joka ei kunnioita ketään, lakkaa rakastamasta ja rakkauden puutuessa huvikseen ja ajanvietteekseen antautuu intohimoihin ja karkeisiin nautintoihin ja päätyy paheissaan tyystin eläimellisyyteen, ja kaikki johtuu vain valehtelemisesta sekä ihmisille ja  itselleen.”

Dostojevski:

Karamazovin veljekset Io,. II k., II 1.

Jokaiselle hänen oma elämänkokemuksensa on korvaamaton. Myös psyykkisen kriisin ja henkisen kärsimyksen elämänvaiheet ansaitsevat kunnioituksemme. Juuri niiden kautta me kasvamme kohti täydempää ihmisyyttä, juuri niistä voimme löytää myönteisen kasvun avaimet. Psykonomia on mielenterveyskuntoutujien aate, jonka päämääränä on poistaa häpeän sävyiset kielteiset asenteet mielenterveyskuntoutujia ja heidän elämänkokemustaan kohtaan ja tehdä mahdolliseksi itsekunnioituksen ja itse–arvostuksen palautumisen

Henkisen väkivallan uhreja ovat kaikki psyykkisesti vammautuneet. Henkinen väkivalta ilmenee monella tasolla ja tavalla, kuten itsekunnioituksen riistona ja ihmisten yhteyden särkemisenä, välinpitämättömyytenä sekä materialistisina, kovina arvoina. Länsimaisen pikkuporvarillisen kulttuurin läpi käyvä käytäntö korostaa kilpailua, perfektionistisia vaatimuksia ja yksilöllisyyttä. Se ajaa ihmiset yksinäisyyteen, toisten yhteyden ulkopuolelle ja tekee mahdottomaksi ihmisten keskinäisen solidaarisuuden ja yhteistyön. Se pirstoo ihmisten sosiaaliset verkostot ja ryhmät. Se pakottaa ihmisen kamppailemaan onnestaan yksinään, vailla toisten tukea ja arvonantoa.

Ihmisyyden syvimpiin erityispiirteisiin kuuluvat vajaus ja heikkous.

Kukaan meistä ei välty torsoudelta!

Kukaan meistä ei ole täydellinen!

Linkistä voit ladata ’Näkisinkö torsouteni?”- julkaisun:torso mietteitä

Mainokset
Kategoria(t): Artikkelit. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s