Uusi suunta lastensuojeluun – lisää tukea perheille!

Ani Leikonniemi:On järkyttävää, että taho, jonka kuuluu lainmukaan tukea perhettä kääntyy perhettä vastaan.”

Ani Leikonniemi on perustanut vertaistukijärjestö HOL ry:n eli Huostaan Otetut Lapset – Rikotut perheet. Järjestön tarkoituksena on antaa tukea ja tietoa perheille, jotka kokevat tulleensa kohdelluksi lainvastaisin menettelyvirhein.

HOL ry:n toiminnan kautta Ani Leikonniemi antaa vertaistukea yli viidellekymmenelle perheelle. Ahdingossa olevia perheitä tulee jatkuvasti lisää. Suurimmalla osalla näistä perheistä on kirjattu jokin mielenterveysongelma.

Lastensuojeluun uutta suuntaa – perheille lisää tukea !

Lastensuojelutoimenpiteiden, huostaanottojen ja lasten sijoitusten nopea kasvu sekä lastensuojelun kustannusten kasvu viimeisen kymmenen vuoden aikana on herättänyt laajaa huomiota. Se on herättänyt kysymyksiä sekä vaatimuksia lastensuojeluun liittyvien ongelmakohtien selvittämisestä sekä muutostarpeista lisätä perheiden tukea.Lastensuojelun sosiaalityön asiakkaana ja avohuollollisten tukitoimien piirissä olivuonna 2010 yhteensä yli 78 500 lasta ja nuorta. Kodin ulkopuolelle sijoitettuna oli kaikkiaan 17 064 lasta.

Lastensuojelun piirissä olevien ja kodin ulkopuoleelle sijoitettujen lasten määrä on kasvanut vuosittain. Erityisen nopeasti on lisääntynyt kiireellisten huostaanottojen määrä. Vuonna 2010 kiireellisesti sijoitettiin 3432 lasta.

Kasvu on ollut huomattavaa myös ammatillisessa perhekotihoidossa ja laitoshuollossa.

Vajaassa kymmenessä vuodessa lastensuojelun piirissä olevien lasten ja perheiden määrä on kaksinkertaistunut samalla kun lastensuojelun kustannukset ovat nelinkertaistuneet. Yhteensä lastensuojelun laitos- ja perhehoito maksoi kunnille viime vuonna 606 miljoonaa euroa. Sijaishuolto maksaa kunnille jo lähes yhtä paljon kuin lukiokoulutuksen järjestäminen. Keskimäärin yhden lapsen vuoden laitos- ja perhehoito maksaa 35 000 €:a. Kalleimmat ammatillinen yhden lapsen perhe- tai laitoshoito maksavat vuodessa lähes 100 000 €.a. Lastensuojelun kustannukset eivät rajoitu pelkästään huostaan otettuun tai sijoitettuun lapseen. Perheen muiden jäsenten terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien kustannukset kasvavat. On aiheellista kysyä voitaisiinko näihin huikeisiin kustannuksiin käytetyt varat käyttää tehokkaammin ja lasten edun kannalta paremmin? Voitaisiinko perheiden tukea lisätä?

Lastensuojelussa ilmenee suuria alueellisia eroja. 16 kunnassa huostaanottoja ei ollut lainkaan. Perheen ulkopuolelle sijoitettujen lasten osuus 0-17-vuotiaiden ikäluokasta on Pohjanmaalla 0,5 %, kun Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa heitä ikäluokasta on 1,7 %. Etelä-Suomessakin luvut ovat kolminkertaiset Pohjanmaan lukuihin verraten. Alueellinen vaihtelu eri sijoitusmuotojen välillä on myös suuri. Kun laitoshuollon osuus sijoituksista Uudellamaalla oli 35% niin Pohjoispohjanmaalla sen osuus oli vain 7%. Kainuussa ammatillisen perhekoti sijoitusten osuus oli 31 % ja Pohjanmaalla 8 %. Suuret alueelliset erot kertovat erilaisista toimintatavoista ja normeista joita lastensuojelussa käytetään. Se on viite myös lastensuojeluun liittyvästä eriarvoisuudesta, joka ilmenee alueellisesti, sosioekonomisen statuksen ja terveydentilankin suhteen. On selviä viitteitä siitä, että perheet joilla on mielenterveyskuntoutujan tausta joutuvat herkemmin lastensuojelutoimenpiteiden kohteeksi.

Lastensuojelukysymykset koskettavat erityisen kipeästi monia mt-kuntoutujia. Uuden lastensuojelulain henki perheiden tuesta ei toteudu. Perheet elävät pelossa ja jäävät lastensuojelutoimenpiteiden jälkeen tyhjän päälle, ilman tukea. Taloudellinen ja sosiaalinen asema heikkenee ratkaisevalla tavalla, jonka seuraukset näkyvät dramaattisilla tavoilla terveyden eri osa-alueilla.
 Monet lastensuojelun toimenpiteet kuten huostaanotot, yhteydenpidon ja tapaamisoikeuden rajoitukset sekä vastentahtoiset sijoitukset loukkaavat perusoikeuksia ja ihmisarvoa. Ne horjuttavat usein merkittävästi perheenjäsenten, myös lasten mielenterveyttä.

 

Lastensuojelun yksityistämiskehitys, kustannusten mittava kasvu, lastensuojelulain toteutumattomuus sekä sen hengen vastainen toiminta vaatii pikaista selvitystä! Sosiaali- ja terveysministeriön sekä THL:n olisi tartuttava näihin kysymyksiin.

Olisi tarpeellista, että Mielenterveyden keskusliiito (MTKL) aloittaisi projektin perheiden tuesta, vertaistukitoiminnasta ja koulutuksesta. Lastensuojelun palvelujen arviointi asiakaslähtöisesti kokemustutkimuksen ja vertaisarvioinnin keinoin olisi myöskin tarpeellista.

Mainokset
Kategoria(t): Artikkelit. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

9 vastausta artikkeliin: Uusi suunta lastensuojeluun – lisää tukea perheille!

  1. Ani Leikonniemi sanoo:

    Omalla kohdallani lastensuojeluviranomaisten vanhoista psykoterapialausunnoista irroittamat sanat ja lauseet johtivat lapseni huostaanottoon. Todistettavasti viranomaiset pyrkivät tekemään minusta ”hullun”, väsyneen ja kykenemättömän äidin omalle lapselleni.

    Tämä on asia, jonka olen halunnut tutkittavaksi: miksi kenelläkään edes lastensuojeluviranomaisella on oikeus hankkia selkäni takana asiakirjoja? Millä oikeudella he käyttävät niitä omien mielikuviensa tueksi? Tein asiasta tutkintapyynnön sekä tietosuojevaltuutetulle. Hänen mukaansa ei ole aihetta tutkia asiaa sillä viranomaiset olivat antaneet selviyksensä. Tietosuojeluvaltuutettu ei ottanut kantaa siihen, ettei mihinkään ole kirjattu sitä, että kuka, milloin ja mistä tämä lausunto on hankittu. Eikä siihen, ettei minulle ole asiasta mitään kerrottu eikä asiakirjoihin ole mitään kirjattu lausunnon hankkimisesta vaikka laki näin vaatii.

    Tein myös poliisille tutkintapyynnön. Miespuolinen poliisi kuittasi asian näin: ”Yleisen elämänkokemuksen perusteella voidaan päätellä, että Leikonniemen poliisille tutkittavaksi ilmoittamat tapahtumat ovat kokonaan vailla yhtymäkohtaa todellisuuteen:” Asiaa ei siis edes tutkita.

    • Juha A sanoo:

      Asiaa ei saa tutkia, eikä tutkita koska lastensuojelu ei missään tapauksessa halua tuoda omia väärinkäytöksiään ja niihin liittyviä bisneksiä julki.

      • Sari Rinne sanoo:

        tuo on niin totta,itselläni kävi niin että kun hain pojalleni apua hänet laitettii psykiatrianlaitokseen ja lopulta otettiin minulta pois! ja syy oli etten ole muka riittävä vanhempi!! Minun on annettu ymmärtää etten ole huoltajakaa enää ja nyt kun sosiaaliviranomainen vaihtui sainkin tietää että sittenkin olen huoltaja! Eli näitten vuosien aikana kun poika on minulta pois ollut niin minulle on sanottu ettei minulla ole oikeutta pojan asioihin ja sehän on ollut täyttä paskaa…Pojallani on todettu adhd jota alunalkaenkin epäilin mutta psykalla ilmoitettiin että hän on ns.päästänsä sekaisin?? ja nyt sain tietää että pojalleni syötetään myös mielialalääkkeitä??? Siis mitä ihmettä??? Ei tasan käy onnenlahjat lastensuojelussa kun ovat tuollaisia! Ja kaikki tämä vain siksi kun olen tatuoitu jota lastiksen muija ei voinut sulattaa…….Odottelen seuraavaa oikeudenkäyntiä jossa haen huostaanoton kumoamista(jälleen kerran)…

  2. Piia sanoo:

    Hei.
    Minä lähdin hakemaan lapselleni apua hänen ollessa 5 vuotias, käytöksen vuoksi (rauhaton, raivokohtauksia jne..) Kiersin neuvolat, lääkärit, sossut, tarhan ihmiset ja joka paikan mikä tuli mieleen, josta EHKÄ olisi mahdollisuutta saada apua/neuvoja. Olihan sitä jos jonkinnäköistä palaveria, millon minkäkin tahon kanssa, jotka eivät poikineet muuta kuin erittäin pahan mielen. 3 vuotta tätä kesti ja sitten mentiinkin ambulanssilla lasten kriisiosastolle, kun lapsi oli avannut ikkunan ja sanoi hyppäävänsä alas. (olin puhunut joka taholle hänen aiemmista itsetuhoisista puheista) Kuukausi siellä meni (ei tutkimuksia, ei mitään) ja sen jälkeen minun suostumuksella sijoitus ammatilliseen perhekotiin. Tavallaan huokaisin siinä vaiheessa helpotuksesta, nyt hän saa apua. (koko perhe oli jo siinä vaiheessa aivan lopussa ja ”rikki”) Ja PAS.. Amm.perhekoti osoittautui todella huonoksi paikaksi, tapaamiset joka toinen kuukausi vkl kotona, puhelut salakuunneltiin, rangaistuksia tuli, jos erehdyit siellä tapahtuvista asioista puhumaan, kaikki yhteistyö todella hankalaa, lapset kertoivat käydessäni siellä,( omani ja muut jotka olivat samassa paikassa.) pahoinpitelyistä. Sossu ei kuunnellut mitään, otin as.ajajan, joka poiki sossun ”vihat” päälle. Juttua voisi jatkaa loputtomiin…Myös tätä taistelua kesti 3 vuotta. Nyt lapsi ollut kotona 3 vuotta ja tässä on pärjäilty hyvinkin pienin avuin, jos olisin tämän avun saanut silloin kun lapsi oli 5 vuotias, olisi säästytty paljolta pahalta. Kysymyksiä kaikkien näiden vuosienkin jälkeen nousee vielä mieleen…Missä mättää, ettet saa ajoissa apua, kun sitä haet, enemmin odotetaan siihen pisteeseen, että lapsi on sijoitettava. :((( Teksi voi olla sekavaa, aihe on edelleen hankala pyöritellä päässä, vaikka tätä on terapiassa työstetty yksin/lapsen/lasten kanssa. Aurinkoista kevättä ja voimia kaikille. :))

    • vesa vapaavuori sanoo:

      Hienoa meillä on nyt samanlainen tilanne. Sossu teki avohuollon pika päätöksen koska pojalla on adhd ja saa raivareita…. Äiti ei kuulemma pärjää… Olen saanut vuonna 1997 pahan aivovamman kolarissa mutta olen toipunut ja minua lääkitsevä aikuispsykan ylilääri on todistanut että tulen toimeen itsenäisesti ja voin toimia huoltajana. Ei auta niin vain poika vietiin kesken iltapäivän kun tuli koulusta kotiin. Minulle asiasta ilmoitti oma vaimo kun itkemiseltään pystyi 2h viemisen jälkeen. Paikallinen sossu teki päätöksen omilla ”TIEDOILLAAN) joita ei perusteltu. Ajattelin hakea kumoamista hallinto oikeudesta eikö se niin mene ? Pikku apukin auttaisi jaksamaan ja ymmärtämään… Poikani sain puhelimeen kun isovanhemmat soittivat paikan päältä laitoksesta. Minulla ei ollut asiaa kun on mielenterveys ongelma…just juu että näin

  3. Petetty sanoo:

    Erehdyin minäkin pyytämään apua lastensuojelusta. Täysin turhaan. Hakemaani apua en saanut, sen sijaan sossu uhkaili huostalla ja pompotti paikasta toiseen. Kohtelu oli kammottavaa. Ala-arvoista. Sadistista. En ikinä unohda niitä avointa halveksuntaa osoittavia ilmeitä ja ivallisia lauseita. Vaikka tein kaiken määrätyn eikä vanhemmuudestani löydetty mitään vikaa, sossu yritti silti huostaa. Ei onneksi onnistunut. Mutta selväksi tuli, ettei yhteistyöllä voita mitään. Sossu toimii täysin mielivaltaisesti ja vie päätöksensä läpi joka tapauksessa, oli perusteita tahi ei. Tämä rääkkäys pyörii mielessä päivittäin. Ei ikinä enää tulisi mieleen hakea apua miltään taholta, joka on yhteydessä lastikseen. En edes lääkäriin uskalla enää kun kaikki tahot on velvoitettu tekemään ilmoituksia ties minkä perusteella. Tilanteemme paheni rajusti tämän pompotuksen seurauksena. EIkä mitään luottamusta enää sosiaalipalveluihin. Paremmin oltaisiin selvitty ilman lastista. Mitään en kadu niin kuin typerää hyväuskoisuuttani lastensuojelun suhteen.

  4. Anu Kukkaro sanoo:

    Sama juttu meidän tilanteessa. Erehdyin joskus apua pyytämään kun lapsi oli vielä vauva. Kokoajan sai sen jälkeen olla varpaisillaan, mm. yritettiin löytää virheitä joita ei ole. Nt jälkeenpäin olen myös samassa tilantessa oleville neuvonut: ”Älä koskaan pyydä apua, äläkä puhu liikaa…” Ei oikeasti tässä maassa, sivistyksen alla, pitäisi tilanteen olla tällainen!!!!

    • Iika sanoo:

      Samoja kokemuksia meilläkin ja häpeäkseni joudun naiiviuteni tunnustamaan. Olen itse sosiaalialan korkeakoulutettu ja turvauduin lastensuojeluun koulukiusatun nuoreni kriisitilanteessa luottavaisin mielin. Mitään en ole katunut niin paljon kuin avun piiriin hakeutumista.

      Nuoren tilanne on huonontunut jatkuvasti kun hänelle ei anneta sitä apua mitä pyydämme ja anomme. Annetaan jotakin sellaista apua mitä sosiaalityöntekijä pitää parempana ja se apu on aiheuttanut nuorelle mm. 3 hengenvaaratilannetta ja useita muita ongelmia. Sitten sosiaalityöntekijä tekee nuoren käytöksen perusteella kiireellisiä huostaanottopäätöksiä eikä auta vaikka kuinka huudamme yhteen ääneen koko perheyhteisö että antakaa sitä oikeaa apua mitä olemme alusta saakka pyytämällä pyytäneet…

      Minulla ei ole päätäntävaltaa, se poistetaan tehokkaasti kiireellisellä huostaanotolla kun nuori karkailee ”hoidosta” ym. Tilanne luisuu vääjäämättä kohti lopullista huostaanottoa.
      Huhtikuussa apua hakiessani olin niin naiivi että kuvittelin minut otettavan hyvin tosissaan ja vakavasti. Nyt minun pitää todeta että toivon etten olisi koskaan kääntynyt lastensuojelun puoleen. En tosiaankaan suosittele kenellekään.

      • vesa vapaavuori sanoo:

        Kun olet alaa lukenut voisitko hiukan raottaa miten tuota hierarkiaa voisi jotenkin horjuttaa ? Hallintolaki on hyvä ja lisäksi perustuslaki mutta mistä löytyy pykäliä tai neuvoja joilla sossun lauseen: Katsotaan olevan lapsen edunmukaista ja terveyttä edistävää toimintaa. Voidaan ohittaa/kumota ? Lapsemme vietiin raivo kohtauksen takia pois viime viikolla. En saa itse tavata koska olen ollut kolarissa 1997 ja minulla on todettu aivotrauma eli mielisairauteen rinnastettava hitaasti paraneva mielenterveyttä horjuttava tila. Tosin ole jo saanut omalta lääkäriltä terveen paperit ja lausunnon että kykenen toimimaan huoltajana. Että näin varsinais suomessa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s