Ilon filosofia: Spinoza

Jorma Heikkinen

SPINOZAN ILON FILOSOFIA

Ilo on yksi Jumalan äärettömistä attribuuteista.

Ilo on siirtymistä pienemmästä ja rajoittuneemmasta tietoisuudesta suurempaan ja täydenpään tietoisuuteen todellisuuden, kaikkeuden ykseydestä. Se on Jumalan tiedostamista ykseyden substanssina.

Ilon voit löytää kimaltamassa pisaran pinnalla tai lasinsirun särmässä.

Ilo on substanssin äärettömien attribuuttien havaitsemista.

Ilon kokemus on; valoisa, tietoinen kirkas mieli, havainnon selkeys, ilon tiedostamista ”minä katson iloani,,, ilo ilosta.

Ilon saavuttaminen on tuskattoman elämäntavan omaksumista, kivun ja tuskan kieltävää ajattelua.

Spinzan ilonfilosofian perusajatukset

Spinozan ilonfilosofian lähtökohtana ovat elämän-filosofiset premissit: Kovat elämänkokemukset. Spinoza korostaa kovien elämänkokemusten ensisijaista merkitystä ilon kokemisen mahdollistajana ja ylipäätään siihen, että ilosta voidaan puhua. Vain ihminen joka on läpielänyt kovia elämänvaiheita, vaikeuksia ja kriisejä, mielen myrskyjäkin vain hän voi todella iloita ja puhua ilon luonteesta ja sen merkityksestä. Vain hänen ilonsa voi olla kaikupohjainen ja syvä niin, että hänen naurunsa ja ilonsa hersyy ja kuplii kuin nektarinen kuohuva shamppanja.

Spinoza kehoitti etsimään mielen tyyneyttä, joka hänelle merkitsi samaa kuin ilon käsite.

Spinozan tunneteoriassa kytketään tunteet metafyysiseen tiedostamiseen, Jumalan ymmärtämi- seen, jumaluuden äärettömien atribuuttien, sellaisten kuin, ikuisuus, loputtomuus, värien kirjo, avaruus jne. intuitiiviseen käsittämiseen ja maailmankatsomuksen rationaalisuuteen, siihen, että se olisi mahdollisimman ristiriidaton ja ilman lauseita, jotka kumoavat toisensa kontradiktioiden tapaan.

(Vertaa tätä Spinozan ajatusta siihen, että me nykyihmiset kytkemme tunteet psykologiaan.)

Yhden substanssin oppi

Spinozan filosofian perusta on yhden substanssin opissa. Jumala on tämä ainoa ja kaiken kattava äärettömien määreiden ääretön ykseys. Spinozan opissa ilo on eräs näistä Jumalan äärettömistä atribuuteista. Näin ilo palautuu substanssiin, Jumalan olemukseen.

Spinozan filosofian keskeinen käsite ’substanssi’ sisältää alkuvoiman käsitteen joka on sama kuin ’ perusvoima’, joka luo itsensä ja ylläpitää itsensä.

Spinozalle materiamaailma on itseensä rajoittuva. Materiaalinen maailma on ulottuvuuden maailma. Spinazan käsite ulottuvainen on yhtäkuin avaruus, suuri universumi.

 Perusvoima antaa liikkeen elottomiin kappaleisiin. Perusvoiman käsitteeseen sisältyy elollisen elämän kasvun periaate. Elämän periaatella Spinoza tarkoittaa kasvun ja kehityksen ilmiöitä, jotka muodostavat elinvoiman.

Conatus

 Spinoza käyttää conatuksen (pyrkimys) käsitettä: Contuksen hän haluaisi olevan luontonsa puolesta ilmenevä suuri elinvoima, sen täydellinen toteuminen. Ihmisillä on conatus (yleinen elämänhalu) johon kuuluu erityisesti henkinen kehitys, henkiset ilmiöt, fyysinen kasvu, erityisesti henkinen aktiiviuus ja energia.

Spinozan mukaan yksi ja sama voima vaikuttaa elolliseeen ja elottomaan. Conatus on yleinen psykofyysinen aktiivisuus:

Jokainen on luontaisesti aktiivinen (haluaa kehittää ja lisätä omaa elämänvoimaansa). Ulkoisen olosuhteet estävät elämän voiman toteuttamisen.

Yksi ja sama voima vaikuttaa elolliseen ja elottomaan. Tämä voima on nimeltään CONATUS. Sillä Spinoza tarkoitta voimaa, joka on yleinen psyko-fyysinen aktiivisuus. Jokainen on luontaisesti aktiivinen ( haluaa kehittää ja lisätä omaa elämänvoimaa ), Ulkoiset olosuhteet estävät tämän toteuttamisen.

Siirtyminen pienemmästä ilosta suurempaan

”ILO” on siirtymistä piennemmästä suurempaan täydellisyyteen Se on suurempaa perusolemuksen toteutumista: Elämän halun, elinvoiman kasvua. ILO syntyy elinvoiman kasvamisesta. Elämänvoiman kasvaminen koetaan ilona.

Suru syntyy kun suuremmasta täydellisyydestä siirrytään pienempään. Ilo häviää kun on paljon ulkoisten tekijöiden kielteisiä vaikutuksia, joista seuraa suru, passiivisuus, masennus, ahdistus, välinpitämättömyys ja vähäinen elinvoima.

Jos ihminen olisi syntynyt täydellisenä, ei olisi ilon tunnetta. Ttäydellinen olento esim. Jumala ei tunne iloa.

Spinza kehoitettaa etsimään ympäriltä asioita, jotka synnyttävät iloa, viisampaa iloita kuin surra sitä, joka meitä kohtaa.

AISTI – ILOT

 Spinozan mukaan aistinautintoihin liiitty se vaara, että yksilö voi joutua nautinnon orjaksi, joka kattaa koko elämän, mistä seuraa TUSKA.

RAKKAUS

Rakkaus lisää elinvoimaa Spinozan mukaan mutta se myös tuo ongelmia. Rakkaudessa korkea – asteinen ilo valtaa koko ihmisen psyko-fysiikan, yksilö kokee elinvoimaa. Rakkaus antaa aktiivisen elämän ilon ja voiman.

SPINOZAN TIETOTEORIA :

Spinoza antaa ilolle kognitiivisen sisällön:

1. Aistitietoa on mielletietoa eli imaginaatiota Se on passiivista elämää ja sattumanvaraisten asioiden yhteenkytkmistä.

2. Vaikutelman jäsennys kokonaisuudeksi on yhtäkuin

ratiotieto. Ratiotieto on tieteellistä tietoa.

3. Intuitiivinen tieto on oivaltava näkemys:

Se on ymmärrystä substanssin olemuksesta siitä kuinka ne liittyvät kokonaisuuteen. Ratiotieto ja intuitiivinen tieto liittyvät olennaisesti ilon kokemukseen

JUMALAN ÄLYLLINEN RAKASTAMINEN

Jumalan älyllinen rakastaminen on korkea henkinen teko, joka on yhtäkuin Jumalan itserakkaus.

Spinozan metafyysiikka sisältää aineksia, jotka mahdollistavat sen, että lähestulkoon vastakkaiset näkemysuunnat hänen jälkeensä ovat voineet esittää lähtökohdakseen ja filosofisten vaikutteidensa perustaksi Spinozan. Toisaalta materialistit haluavat yhtyä Spinozan aikalaisten Spinozaa koskeviin kerettiläisyys ja ateismi syytöksiin. Sen, että Spinozan Jumala yhtyy koko universumin käsitteeseen materialistisesti asennoituvat dialektikot haluavat nähdä Spinozan ateistina. Tätä käsitystä on mahdollista pönkittää myös sillä, että Spinoza kieltää yhden substanssin ulkopuolisen, universumin ulkopuolisen substanssin olemassaolon ja sen, että olisi Jumala, joka univesumin ulkopuolisena olisi universumin asintilojen ja tapahtumien aiheuttaja.  Panteismin edustajat näkevät Spinozan metafysiikassa oman jumalakäsityksensä mukaisen opin. Spinozan Jumala on luonto. Spinoza sanoo kaiken olevan olevan Jumalassa ja kieltää mahdollisuutemme ymmärtää mitään ilman Jumalaa. Spinozan Jumala ja kaikki sen attribuutit ovat ikuisia ja äärettömiä sekä välttämättä olemassa. Tässä kohdin materialistien ateismisyytökset murtuvat. Spinozalle Jumala on kaikkien asioiden sisäinen aiheuttaja.

Spinoza puhuu Jumalan älyllisestä rakastamisesta. Jumalaa voi lähestyä myös tietämisen ja filosofian kautta. Usko Jumalaan voi perustua myös syvään tietoisuuteen Hänen läsnäolostaan.

SPINOZAN TEOKSET: 1677 Ethica ordine geometrico demonstra (Etiikka geometrisessa järjestyksessä todistettuna: aksioma +määritelmä : teoreema) 1670 Tractus – Theologico – Politicus (Teologis – poliittinen tutkielma ( Raamatun tulkinta vähän yht. kunn.fil. )- 1677 Tractus POLITICUS (Poliittinen tutkielma), kesken- 1677 Renati Descartes Principa Philosophiae ( Descartesin filosofiset periaatteet )- 1677 Epistolae ( kirjeitä, myös hollannin kielisiä ).

Mainokset
Kategoria(t): Artikkelit. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s