Vertaistuki ja vertaisten kädet

Vertaistuki ja vertaistenkädet

Vertaistuen aatteen kolme K:ta:

Kunnioittaminen –  Kuunteleminen –  Kannustaminen

Vertaistuen aatteella on päämääränään mielenterveyskuntoutujien täysivaltaisuuden ja itsearvostuksen palauttaminen ja rakentaminen. Vertaistuki toteutuu tasavertaisuuden, keskinäisen kunnioituksen ja arvostuksen ilmapiirissä. Täysivaltaistumisen tavoite onnistuu mielenterveyskuntoutujille kun he tulevat kunnioitetuksi ja arvostetuksi sellaisina ihmisinä kuin ovat. Vertaistuessa toteutuu kuuntelemisen periaate. Se on vastavuoroisuutta jossa ihmiset kohtaavat toisensa kuuntelijan ja kuunneltavan roolissa. Vertaistuessa tärkeää on mielenterveyskuntoutujien keskinäinen tuki ja kannustaminen. Mielenterveyskuntoutujat voivat kannustaa ja tukea toisiaan. He voivat saada toisiltaan myönteistä palautetta elämänsä tavotteiden ja kuntoutumisen toteuttamisessa. Myönteisen palautteen ja kannustamisen saaminen on tärkeää ja välttämätöntä myönteisen minäkuvan ja itsearvostuksen rakentamiseksi. Vertaistuessa toteutuu jakamisen periaate. Vertaistuen piirissä olevat voivat jakaa keskenään kokemuksensa; myönteiset onnistumisen kokemukset mutta  myös ne kipeät ja vaikeat kokemukset, jotka liittyvät kuntoutumisen eri vaiheisiin.

Vertaistuen esteet: Kolme kielteistä K:ta:

Kohtaamattomuus –  Kuuntelemattomuus – Kovat arvot

Vastavuoroisen, toimivan ihmissuhteen ja vertaistuen onnistumisen tiellä voi olla esteitä. Kohtaamattomuus on yksi näistä esteistä. Kun ihmiset kohtaavat toisensa erilaisissa ja toisistaan poikkeavissa rooleissa kuten terveenä ja mielenterveyspotilaana, vastavuoroisen ihmissuhteen syntyminen estyy. Näin syntyy kohtaamattomuuden noidankehä, jossa ihmiset eivät kohtaa toisiaan minä-sinä suhteessa vaan minä-se suhteessa. Potilaan rooliin leimautuminen aiheuttaa esteen vastavuoroisen ihmissuhteen toteutumiselle. Potilaan rooliin joutunut ihminen menettää osan ihmisarvostaan ja ihmisoikeuksistaan. Se tekee mahdottomaksi tasavertaisen vastavuoroisen kohtaamisen. Kohtaamattomuudessa potilaan rooliin joutunut esineellistyy. Hänestä tulee se; esinneellistetty hoidon ja toimenpiteiden kohde. Psykonomian keskeisimpiä päämääriä on kielteisestä potilaan roolista irrottautuminen. Psykonomi ei häpeä sitä, että hän on mielenterveyskuntoutuja, mutta hän ei kuitenkaan elä potilaan roolissa vaan toteuttaa itseään sinä aitona ihmisenä joka hän on esim. vaapaaehtoista mielenterveystyötä tekevänä yhdistysaktiivina, opiskelijana, tai työelämään kuntoutuvana. Psykonomi kohtaa toiset ihmiset tasavertaisena. Psykonomi ei menetä ihmisarvostaan palaakaan mielenterveyskuntoutujana. Vertaistuessa mielenterveyskuntoutujat kohtaavat toisensa vastavuoroisessa ajatuksen vaihdossa ja tasavertaisuuden vallitessa.

Mielisairaan leimaan sisältyy kehoitus kuuntelemattomuuteen: ”Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.” ”Ei sen jutuista tarvitse välittää sehän on ihan sekaisin, omissa maailmoissaan”. Kuuntelemattomuus syntyy alitajuisesti, yhteisestä mielisairaan leimaan sisältyvästä sanallisesta merkityksestä. Mielisairaaseen suhtaudutaan stigman sisältämän kuuntelemattomuuden ja torjunnan kaavan mukaisesti.  Kuuntelemattomuus on henkistä väkivaltaa. Mielenterveys-kuntoutuja joutuu kohtaamaan kuuntelemattomuutta. Se  aiheuttaa ihmissuhteiden vääristymistä ja tilanteen, jossa ihmisten välinen vuorovaikutus katkeaa. Mielenterveyskuntoutujaa ei kohdella täysivaltaisena ihmisenä. Hänen sanojaan ei ota todesta. Hänen mielipiteillään ei anneta arvoa. Hänen tahtoaan ei kunnioiteta ja hän joutuu ihmisarvoaan loukkaaviin tilanteisiin. Näin syntyy kohtaamattomuuden ja kuuntelemattomuuden noidankehä, joka ylläpitää mielenterveysongelmaa ja heikentää mielenterveyskuntoutujan psyykkistä hyvinvointia.

Yhteiskunnassamme vallitsevat kovat arvot ovat vertaistuen esteenä. Näihin koviin arvoihin sisältyy kielteiset asennekaavat mielenterveysongelmista kärsiviä kohtaan. Näistä merkittävin on välinpitämättömyys heikommassa asemassa oleviin. Itsekäs, individualistinen, rahanahne kulttuurimme vääristää ihmisten väliset suhteet. Se aiheuttaa hedonistisen nautinnonhakuisen tavan käyttää ihmissuhteita välineenä. Kulutushysteerinen, tavarafetisistinen ajattelutapa ulottaa vaikutuksensa kaikkiin inhimillisiin suhteisiin. Ihmissuhteista on tullut tavara, jolla haetaan nautintoa: ”nami namia”. Ihmissuhteita käytetään tavaran tapaan, sen tulee olla virheetön, uutuuttaan kiiltelevä merkkituote. Kun tavara ei enää ole uusi, siinä on pieniä käytöstä aiheutuneita virheitä, tavara hylätään ja se heitetään roskiin. Näin käy myös ihmissuhteille, jotka eivät enää tuota nautintoa, ”naminamia”.

Vaikka vallitseva kulttuuri on ”nami-nami”- ajattelua, vertaistukeen se  ei kuitenkaan sovi. Vertaistuki rakentuu keskinäisestä kunnioituksesta, keskinäisestä solidaarisuudesta, kunkin hyväksymisestä sellaisena kuin on virheineen ja puutteineen ja keskinäisestä tasa-arvoisuudesta.

Vertaistuki on vaihtoehto yksilökeskeiselle, individualistiselle markkinamiesten kulttuurille. Vertaistuki on vaihtoehto yksinäisyyteen ja eristäytyneisyyteen johtavalle itsekeskeiselle pikkuporvarilliselle ajattelutavalle, joka korostaa ihmisten erilaisuutta ja kilpailua. Kilpailukulttuurimme asettaa ihmiset toisiaan vastaan kilpailemaan sosiaalisista ja taloudellisista eduista. Se rikkoo ihmisten vastavuoroiset ihmissuhteet, perheet, työyhteisöt, ystäväpiirit jne. Se ajaa ihmisten kilpailemaan keskenään onnestaan yksinään. Vertaistuki puolestaan mahdollistaa ihmisten välisen yhteisöllisyyden ja keskinäisen tuen ja solidaarisuuden.

This entry was posted in Artikkelit. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s