Onko mielenterveyskuntoutujien elämänlaadussa kohennettavaa?

Mielenterveyskuntoutujan elämänlaadun arviointi

Tärkein psykiatrisen potilaan elämänlaatuun vaikuttava tekijä  on hoitomyönteisyys/hoitokielteisyys sekä kyky hoitaa itseään. Jokainen on lopulta tärkein mielenterveytensä ylläpitäjä. Mikäli halu hoitaa itseään ja kyky ymmärtää itseään ja sairauttaan puuttuu mielenterveyskuntoutujan elämänlaatu voi heiketä dramaattisella tavalla. Hoitokielteisyyteen ja sen syntyyn vaikuttaa keskeisellä tavalla voimakkaat kielteiset asenteet ja häpeäntunteet. Näiden taustalla on tietämättömyys ja ymmärtämättömyys mielenterveysongelmia ja niiden hoitoa kohtaan.

Muita elämänlaatuun keskeisesti vaikuttavia seikkoja ovat  päihderiippuvuus, asunnottomuus ja sosiaaliturvan puutteet. Myös sosiaalisen vuorovaikutuskentän ristiriidat ja kapeus ovat merkittäviä elämänlaatuun vaikuttavia tekijöitä. Sosiaalinen eristyneisyys ja yksinäisyys yhdistyneenä sosiaalisten vuorovaikutuskykyjen niukkuuteen ovat elämänlaadun kannalta tärkeitä. Tärkeitä ovat myös itsensä toteuttamisen mahdollisuudet kuten työ, opiskelu ja muut mielekkäät tavat toteuttaa itseään.

Elämän laatua pitäisi arvioida laaja-alaisesti ja monipuolisesti. Joku yksikertainen haastattelulomake on riittämätön tähän tarkoitukseen. Mielestäni koska hoitomyönteisyys/hoitokielteisyys on keskeinen psykiatrisen potilaan elämänlaadun kannalta sitä pitäisi kyetä mittaamaan yksikäsitteisesti ja monipuolisesti. Myös pitäisi miettiä mitkä ovat ne keinot joilla hoitomyönteisyyden lisääminen voisi onnistua. Pitäisi tietää mitkä ovat ne tekijät jotka ovat kunkin potilaan kohdalla aiheuttamassa hoitokielteisyyttä. Itse olen 25-vuotta ollut mukana mielenterveysyhdistysten vertaistukitoiminnassa. Olen vakuuttunut vertaistuen myönteisestä merkityksestä hoitokielteisyyden vähentämisessä.

Vertaisarviointi – vertaishaastattelu

Psykiatrisen potilaan elämänlaadun osatekijöistä osa voi jäädä mm. erilaisten pelkojen vuoksi kertomatta ja havaitsematta. Potilas – hoitohenkikunta-suhde ei ole vastavuoroinen ihmissuhde vaan hoitosuhde. Psykiatrinen potilas ei välttämättä halua kertoa, eikä myöskään aina osaa pukea sanoiksi elämäntilanteeseensa keskeisesti vaikuttavia tekijöitä. Myös hoitohenkilökunta ei aina osaa kysyä oikealla tavalla jotta kaikki psykiatrisen potilaan elämään vaikuttavat seikat tulisivat esiin.

Mm. Englannissa on psykiatriseen hoitotyöhön otettu mukaan vertaistukihenkilöitä ja kokemusasiantuntijoita. Nämä uudet käsitteet on huomioitu uudessa Stakesin tekemässä mielenterveys- ja päihdetyön valtakunnallisessa suunnitelmassa.

Vertaisen tekemä vertaishaastattelu ja vertaisarviointi voi tuoda psykiatrisen potilaan elämäntilanteesta ja elämänlaadusta esiin monia sellaisia seikkoja jotka torjunnan ja pelkojen vuoksi jäävät kertomatta hoitohenkilökunnalle. Vastavuoroinen ihmissuhde, jota vertaistukisuhde on, voi mahdollistaa uuden ja tärkeän tiedon saamisen.

Vertaisarviointi ja vertaishaastattelu sekä itse vertaistuen tulo hoitotyön yhteistyötahoksi on vielä kehittymätöntä. Se edellyttää koulutusta ja tutkimustoimintaa sekä luonnollisesti asianmukaista ja pätevää ohjausta. Tämä on uusi kehityshaaste mielenterveystyölle, joka edellyttää uudenlaista näkökulmaa ja vanhojen luutuneiden asenteiden muutosta. Nämä muutokset ja vertaistuen mukaan ottaminen hoitotyöhön vaatii yhteiskunnan panostusta sekä yhteistyön lisäämistä ja syventämistä.

Elämänlaatu on ensisijaisesti subjektiivinen ja kokemusperäinen. Oireiden ja toimintakyvyn arvioiminen on tärkeää mutta jotta psykiatrisen potilaan elämänlaadusta voidaan saada oikea kuva on kuunneltava herkällä tavalla hänen omaa kokemustaan.  80-luvun alussa J-P Roosin johdolla toteutettu elämäntapa tutkimus projekti osoitti mm. syvähaastattelujen välttämättömyyden jotta voitiin saada oikea kuva elämänlaadun, elämäntyytyväisyyden ja onnellisuuden asteesta, laadusta, sisällöstä ja määrästä. Roosin projekti osoitti myös sen, ettei elämänlaadun mittaaminen ole yksinkertainen ja helppo tehtävä.

Psykiatristen potilaiden elämänlaatua tulisi arvioida terveydenhuollossa sillä heidän terveydentilaansa vaikuttaa monet elämänlaadun kannalta keskeiset tekijät. Psykiatrisen potilaan kuntoutumista tulisi tarkastella kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon hänen koko psykososiaalinen tilanteensa. Psykiatriset sairaudet eivät ole vain biokemiaa. Ne ovat myös psykososiaalisia. Psykiatrian kaventaminen lääkereseptien kirjoittamiseen on suuri virhe.

Psykiatristen potilaiden elämänlaatua voidaan parantaa monin keinoin, jotka eivät useinkaan ole samoja eri potilasryhmille ja yksityisille potilaille. Joillekin oikean lääkityksen löytyminen voi olla ratkaiseva edistysaskel, toisille psykososiaalisen tilanteen helpottuminen tai psyykkisen ristiriidan ratkeaminen merkitsevät elämänlaadun ratkaisevaa paranemista. Monista eri keinoista parantaa psykiatrisen potilaan elämänlaatua nostan esille itsehoitokoulutuksen. Itsehoitokoulutuksella voidaan rakentaa psykiatrisen potilaan selviytymiskeinoja ja oireenhallintaa, joilla on keskeinen merkitys elämänlaatuun. Itsehoitokoulutuksen kehittäminen ja saatavuuden lisääminen onkin keskeinen mielenterveystyön kehityshaaste.

Itsehoitokoulutus mielenterveystyön kehityshaaste dia-sarja

This entry was posted in Artikkelit, Mielenterveys. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s