Itsemurha ja epätoivo

Itsemurha ja epätoivo

Suomessa toteutettiin 1980-luvun lopulla itsemurhien vähentämiseen  pyrkinyt laaja kansallinen projekti.  Lääkintöhallitus järjesti 1989 lokakuussa Heinolassa itsemurhien ennaltaehkäisyä koskeneen projektin työseminaarin, johon osallistuin MTKL:n edustajana. Kolmantena seminaaripäivänä kuuluisa amerikkalainen psykoterapeutti Arthur Freeman piti luennon kognitiivisen terapiasuuntauksen menetelmistä ennaltaehkäistä ja hoitaa itsemurhaproblematiikkaa. Itsemurhat ja mielenterveyden ongelmat liittyvät läheisesti yhteen. Tilastojen mukaan 75-90%:itsemurhan tehneille olisi mahdollista antaa jokin psykiatrinen diagnoosi.
Arthur Freemanin mukaan avainsana itsemurhien ymmärtämiseen on epätoivo. Itsemurhan tehneillä ja sitä yrittäneillä on kielteinen minäkuva, epätoivon sävyttämä usko tulevaisuuteen ja kielteisesti värittynyt näkemys ympäröivästä maailmasta. Tämä muodostaa epätoivon uskonnon, joka toimii automaattisen ajattelutavan mukaisesti. Arthur Freeman kertoi esimerkin miehestä, jolla oli rakastava vaimo, rakastavat lapset, hyvätuloinen ammatti, omaisuutta jne. Kuitenkin mies ajatteli, että hänen elämänsä on umpikujassa, että kaikki on mustaa epätoivoa, eikä missään ole mitään hyvää. Epätoivo on uskon asia. Jos ihminen haluaa täyttää mielensä epätoivolla, hän voi sen tehdä, vaikka kaikki ulkoiset seikat ja elämäntilanteeseen liittyvät asiat olisivatkin hyvin. Tätä epätoivon uskontoa harjoittamalla on helppo päästä lähelle itsemurhan kynnystä. Arthur Freeman kertoi, että kognitiivisen psykoterapian avulla pyritään eroon epätoivon uskonnosta mm. siten, että asiakas oppii huomaamaan oman epätoivoajattelunsa automaatioluonteen ja näiden epätoivoisten uskomusten epärealistisuuden ja järjettömyyden. Epätoivon uskontoa on helppo harjoittaa. Liittämällä kielteisiä asenteita ja tunteita oman elämänsä ulkoisiin puitteisiin, omiin tulevaisuuden kuviin, omakuvaan ja toimintaansa saa aikaan epätoivon noidankehän, joka alkaa pyöriä itsestään yhä tiuhempaan tahtiin. Tätä noidankehää kutsutaan debresiiviseksi triadiksi. Itsemurhaan ajautuva on usein yksin epätoivonsa keskellä. Hän näkee itsensä epäonnistuneena huonona ihmisenä, hän ei näe ympärillään mitään arvokasta, kaunista tai iloa tuottavaa ja hänen tulevaisuuden kuvansa on synkkä, mitään toivoa ei enää ole.
Epätoivon uskoon voi puuttua. Sen muodostaman kielteisen noidankähän voi murtaa käynnistämällä positiivisen lämpökehän. Lämpökehä käynnistyy kun ihminen alkaa harjoittamaan positiivista ajattelua. Siinä ihminen lausuu itselleen myönteisiä asioita minästään, toisista ihmisistä ja tulevaisuudestaan.
Mainokset
Kategoria(t): Artikkelit. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s