Onko mielenterveysjärjestöjä liian monta?

Mielenterveysjärjestöjen jakomielitautiin lääkkeitä!

Suomessa toimii useita valtakunnallisia mielenterveysalan järjestöä. Näitä ovat mm. Suomen mielenterveysseura, Mielenterveyden keskusliito, Omaiset mielenterveyden tukena-liitto,  useita diagnoosipohjaisia valtakunnallisia liittoja, kuten Mielimaasta, Paniikkihäiriöyhdistys, Psykosociala förbundet ja Klubitalo-liike. Mielenterveys alan järjestökenttää leimaa lähes ’jakomielitautinen’ skitsofrenia ja järjestöjen kilpailutilanne. Suurella yleisöllä ja päättäjillä on vaikeaa tunnistaa kuka kulloinkin käyttää mielenterveysalan ääntä.

On aiheellista kysyä tarvitaanko Suomessa näin monta valtakunnallista mielenterveysalan järjestöä. On luonnollista ja ymmärrettävää että kun kullakin järjestöllä on  oma hallintonsa ja byrokratiansa tulee niiden kaikkien ylläpitäminen kalliiksi. Järjestöhajaannus merkitsee yhteiskunnalta saatujen resurssien tuhlaamista.

Mielenterveysalan järjestöjen yhteenliittyminen ja lisääntyvä yhteistyö voisi kasvattaa voimavarojen tehokkaampaa käyttämistä. Järjestöjen yhtymisellä saavutetaan suuria synergiaetuja ja järjestöjen vaikutusvallan lisääntymistä. Kun voisimme puhua yhteisellä äänellä paikallisesti ja valtakunnallisesti ääntämme kuunneltaisiin herkemmin. Vaikutusvaltamme olisi painavampi josko esittäisimme vaatimuksemme mielenterveystyön kehittämisestä yhteisellä äänellä.

Liittojen hallintojen yhdistämisellä saavutetaan suuria säästöjä. On ollut hienoa että MTKL on tehnyt yhteistyötä, psykiatri- ja psykologiliittojen kanssa antamalla yhteisiä julkilausumia. Näin on tapahtunut myös mielenterveysalan järjestökentän muiden toimijoiden kanssa. On toivottavaa että tämä yhteistyö laajenee ja syvenee, yhteiset projektit ja yhteisesti toteutettu toiminta lisääntyvät. Toivottavaa on järjestöllisen hajaannuksen poistamiseen tähtäävä työ. Toivottavaa olisi josko MTKL olisi tässäkin asiassa  aloitteellinen ja tarjoaisi muille alan järjestöille  syventyvän yhteistyön kättä. MTKL voisi olla myös edelläkävijä järjestöjen yhtymiseen tähtäävässä työssä  järjestöhajaannuksen voittamiseksi.

Jorma Heikkinen, MTKL:n liittovaltuuston jäsen

This entry was posted in Mielenterveys. Bookmark the permalink.

4 vastausta artikkeliin: Onko mielenterveysjärjestöjä liian monta?

  1. Timo Peltovuori sanoo:

    Näin on Jorma,

    monenlaiseen eriseuraisuuteen on vaikuttanut tietysti aikanaan se, että erilaiseen hyvään toimintaan on onneksi ollut saatavissa varoja mm. RAY:ltä. Rahoitus on saanut eri toimijat kilpailemaan keskenään. Nykyisin kuitenkin suositaan enemmän yhteistyöhankkeita, mikä on mielestäni parempi suunta.

    Järjestöjen hajanaisuutta se ei tietenkään poista ja Suomessa on vapaus perustaa yhdistyksiä kukin halunsa mukaan. Onhan se myös rikkaus. Minäkin kuitenkin toivon, että järjestöiltä löytyisi omaa ymmärrystä nykyistä enemmän poistaa turhaa päällekäisyyttä.

    MTKL voisi olla hyvinkin ehdotuksesi mukaan aloitteellinen tässä yhdentymisasiassa, sillä on hyvä muistaa järjestöjen historiasta se tosiasia, että nykyinen hajanaisuus on paljolti seurausta myös ennakkoluuloista ja siitä, etteivät potilaat aikanaan mahtuneet mukaan vanhoihin alan ammattilaisten järjestöihin. Minusta olisi aina hedelmällisempää, jos eri toimijat voisivat viedä mielenterveystyötä eteenpäin yhdessä.

    • Totta Mooses! Näinhän se on kuin kirjoitat: Järjestöhajaannuksen tärkeimpiä syitä on ennakkoluulot.
      Olisikin tärkeää ottaa nämä omaisten, ammattilaisten ja kuntoutujien keskinäiset ennakkoluulot esille.
      Myös se olisi tärkeää että kuntoutujat itse voisivat ottaa esille omat ennakkoluulonsa toisiaan kohtaan.
      Olen monesti viitannut sihen sosiologien mittaamaan tulokseen että kaikkein kielteisimmät asenteet
      toisia kuntoutujia kohtaan on kuntoutujilla itsellään. Olen lukuisia kertoja esim. Turussa puuttunut toisten
      kuntoutujien harjoittamaan toisten kuntoutujien pilkaamiseen ja väheksymiseen. Olen puuttunut siihen myös MTKL:n piirissä. Tästä eivät kaikki ’neropatit’ ole ana pitäneet ja olenkin saanut heidän vihansa niskaani.

  2. Antti Kantola sanoo:

    ”On aiheellista kysyä pitäisikö mielenterveysjärjestöjen jakomielitautiin löytyä lääkkeitä?”

    Kolmannen sektorin jakomielitauti voitaneen parantaa saumattomaa yhteistyötä
    harrastamalla aktiivisesti. Jonkatapaiseen Timokin viittasi. Jotain täytyisi kuitenkin
    voida sillekin asialle tehdä, että monien järjestöjen budjetit muodostuvat pääosin hallintokuluista. Ihan sen vuoksi olen mieltä, että varsinkin keskusliitot pitäisi yhdistää
    ja paikallisella tasolla voidaan sitten yhteistuumin erikoistua potilasyhteisöiksi tahi
    omaistukitoiminnaksi tai itsehoitokeskittyneesti (psykonomit). Terapia-ajattelua voi harrastaa itsenäisestikin ja eihän yhteiskunnalla ole varaa nykyisin terapiahoitoon.
    Se alkaa olla työyhteisöjen henkilökuntien herkkua.
    Mutta sitä minä ihmettelen rahoituksessa eniten, että yhteiskunta rahoittaa suljettujakin potilasyhteisöjä runsaskätisesti. Tiedän yhteisön, joka valikoi pärstäkertoimen mukaan jäsenensä ja lähettelee vuosi vuodelta jo etukäteen varoituksia semmoisille, joista yhteisön johto ei tykkää. Olen nähnyt semmoisenkin
    paperin, jossa parin johtavan henkilön allekirjoittamana lukee, että vastaisuudessa ei jäsenmaksua enää palauteta, mutta ei siltikään hyväksytä jäsenyyttä. On outoa, että yhteiskunnan rahoitusta saava potilasyhdistys, joku johtaja siellä, voi sitoa seuraavienkin hallitusten kädet ja evätä potilaalta avoimen pääsyn tiloihinsa, kun ei poissulkemiselle ole edes
    syytä. Tiedän että monet ovat kysyneet eräältäkin poissuljetulta, että miksi et enää käy meillä. Siihen ei voi vastata kuin välttelevästi – on muita kiireitä, tms. Joten yhteistyö järjestöjen välilläkin lienee vain haaveunta ja tarvittaisiin tervettä kilpailua sensijaan.
    Turussa tarvittaisiin todellinen mielenterveyskuntoutujien potilasjärjestö ja näkisin
    mieluusti, että siihen sisältyisi mielenterveysomaisten jaosto. Turussa kylläkin toimii varsin aktiivisesti omaisten paikallisjärjestö (Lounais-Suomi), ei sen puoleen.

    • Moi Antti!
      Hyvin kirjotettu! Tekstisi olisi tärkeä olla esillä laajemmillakin foorumeilla. Olisi hyvä josko asiat joista
      kirjoitat nousisivat keskustelun kohteeksi muuallakin kuin mun piskuisella blokillani. Syrjintä jota ko.
      yhdistyksessä harjoitetaan on laitonta ja vastoin julkisen rahoittajan ehtoja, joihin kuuluu että mielenterveysyhdistyksen toiminnan tulisi olla vapaata kaikille kuntalaisille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s